Kirja-arvio
Professori Juha Siltala kokosi vuonna 2007 ilmestyneeseen tutkimukseensa Työelämän huonontumisen historia. Muutokset hyvinvointivaltion ajasta globaaliin hyperkilpailuun rajut teesit: työntekijät voivat huonosti ja voitot karkaavat globaalissa kilpailussa kansainvälisiin yhtiöihin.
Vuonna 2017 julkaistu uudempi teos, Keskiluokan nousu, lasku ja pelot, nostaa erityiseen tarkasteluun keskiluokan tilanteen. Keskiluokka on ilmaisuna hiukan hankala, koska sen määritelmä tuntuu lipeävän käsistä. Yksi määritelmistä voisi olla 76-125% mediaanitulosta. Vuonna 2013 mediaaninettotulooli 1976 euroa.
Keskiluokkaa köyhempiä ovat suhteellisen köyhyyden uhkaamat, joilla tulot ovat 60% mediaalitulosta. Pientuloisuuden raja lienee jossakin 1200 euron tienoilla. Vuonna 1995 keskiluokkaan kuului noin 52%, nyt vain 43% väestöstä. Jos toisaalta keskiluokka lasketaan laajemmin, alarajana köyhyysraja ja ylärajana kaksinkertainen mediaanitulo, niin keskiluokka on laajentunut Suomessa 1990-2013 aikana 56 prosentista 61 prosenttiin. Näin määriteltynä keskiluokka paisunee kuitenkin jo liian laajaksi.
Mikä keskiluokkaa ahdistaa?
Keskiluokan ahdistuksessa kysymys ei ole vain kulutuksesta, johon kirja viittaa keskeisenä argumenttina. Siltala analysoi perusturvallisuutta, odotushorisonttia, työuraa, sosiaalista turvaa. Keskiluokka on 1940-luvulta saanut nauttia länsimaissa kasvavavasta hyvinvoinnista erilaisilla mittareilla. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana kehitys on kääntynyt joiltakin osin myös laskuun. Kehityskaari kulminoituu x-sukupolveen (1965-1981 syntyneet). Amerikan keskiluokasta tuo sukupolvi ei ole enää yltänyt vanhempiensa tuloihin ja varallisuuteen.
Reaalipalkoissa Yhdysvalloissa näkyy keskiluokan kohdalla jopa laskua.
Sen sijaan ylin 1% tai vielä enemmän ylin promille pärjää yhä paremmin. Tämä on Thomas Pikettyn vahvasti osoittama todellisuus USA:ssa ja Euroopassa.
Suomessa muutokset eivät ole olleet vielä noin suuria, mutta suunta on Siltalan mukaan sama. Reaaliansiot ovat työnsä säilyttäneillä vielä saattaneet kasvaa, mutta monet muut elämisen laatua syövät seikat ovat ilmeisiä.
hyvinvointivaltion ja keskiluokan vakauden taustalla on ollut historiallisesti kaksi keskeistä tekijää: vahva ammattiyhdistysliike ja valtion tulonsiirrot hyvinvointipalveluiden kohdalla
Kyse ei ole hetkellisestä romahduksesta vaan hitaasta kehityksestä. Samaan aikaan voi monessa keskiluokan osassa edelleen mennä kovaa ja henkilökohtainen edistyminen voi antaa yksittäiselle ihmiselle tunteen vahvasta edistymisestä. Tämä ei ole kuitenkaan totta koko keskiluokan osalta, joka on monella tapaa yhteiskunnan vakautta ylläpitävä ryhmä.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus
Siltalan mukaan hyvinvointivaltion – ja keskiluokan vakauden – taustalla on ollut historiallisesti kaksi keskeistä tekijää: vahva ammattiyhdistysliike ja valtion tulonsiirrot hyvinvointipalveluiden kohdalla. Näiden seikkojen varaan on rakentunut aiempina vuosikymmeninä niin yhteiskunnallinen vakaus kuin myös henkilökohtainen luottamus työn ja asumisen tarjoamista peruspilareista.
Samojen seikkojen kohdalla tällä hetkellä on ilmassa myös suuria kysymysmerkkejä, sillä ammattiyhdistykseen kuulumisprosentti laskee melkein samaa latua kuin ev.lut. kirkon jäsenmäärä. Suomessa liittoihin kuulumisprosentti on globaalisti ihan huippuluokkaa.
Suureksi huoleksi Siltala nostaa sen, että palkat jäävät yhä enemmän jälkeen työn tuottavuudesta ja työ silppuuntuu yhä useamman kohdalla. Nyt ei-tyypillistä työtä tekee noin 30%.
Aineistot ja perustelut
Siltalan ote on niin puhujana kuin kirjoittajana maagisen lumoava. Siltala osaa kertoa vahvan kertomuksen ja saada seuraajansa uskomaan tähän narratiiviin. Epäilemättä joiltakin osin keskiluokka voi huonommin kuin aiemmin. Pelkoja ja uhkia on kosolti ja samalla työn vaatimustaso nousee. Elämä ei ole enää niin varmaa kuin ennen.
Tämän tuloksen kyllä tunnen. Sen aistin eri tahoilla joka puolella.
Mutta, siitä huolimatta palaan mielessäni myös yhteen kysymykseen: mihin aineistoon Siltala oikeastaan perustaa ajatuksen, että keskiluokan aseman muutoksesta länsimaissa ja Suomessa?
Yhtäältä on mahdollista vedota palkkatilastoihin ja varallisuuden kertymiin. Tämän tilaston perusteella ei kuitenkaan saa todistettua teesiä keskiluokan ahdistuksesta. Tältä osin Siltalan tutkimuksen metodi on haastavampi: mukaan tulevat yleisönosastot, somekeskustelut ja yksittäiset äänet.
Tämä on Siltalan vahvuus ja akilleen kantapää. Tästä syntyy vahva kertomus mentaalisesta tilasta, joka kuvaa suuren joukon kollektiivia mielentilaa. Sen mukaan hyvinvoivien määrä on uhattuna.
Juha Siltala, Keskiluokan nousu, lasku ja pelot. 494 sivua.
Otava 2017.