Yhteiskunnan murroksessa kirkon tulee käyttää vahvemmin ääntä vapauden, oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta – sekä antaa ääni myös muille.
Luterilaisen maailmanliiton ja sen yhteistyökumppaneiden järjestämässä konferenssissa pohdittiin populismia, yhteiskunnan ja maailman tilaa sekä kirkon roolia kaiken keskellä. Churches as Agents for Justice and against Populism kokosi toukokuiseen Berliiniin yli kuusikymmentä osallistujaa ympäri maailman. Mukana oli teologeja, valtiotieteilijöitä ja tutkijoita.
Konferenssin aikana pohdittiin populismi-termin määritelmää, voimaa ja vaikutusta eri maissa, alueilla ja konteksteissa. Populismi on tuttu vaikuttamisen keino, joka parhaimmillaan vie asioita, aatteita ja ihmiskuntaa eteenpäin – ja pahimmillaan vahvistaa yhteiskunnallista ja globaalia polarisaatiota totuuden jäädessä häviäjän asemaan. Termin pohdiskelusta päästiin kuitenkin jokaisessa alustuksessa nopeasti itse asiaan: huoleen siitä, millaisessa maailmassa tällä hetkellä elämme.
Yhteiskunnallisten analyysien ohella konferenssin mielenkiintoisinta antia oli kuulla siitä, miten eri tavoin kirkot ovat ottaneet osaa tai välillä joutuneet tahtomattaankin osallisiksi populistisesta liikkeestä yhteiskunnassa ja politiikassa. Kirkkojen yhteiskunnallinen vastareaktio liittyy yleisimmin ksenofobiaan sekä demokraattisten valtiojärjestelmien suunnitelmalliseen alasajoon. Monin paikoin kirkot, usein ekumeenisessa ja yhteiskristillisessä yhteistyössä, irtisanoutuvat näkyvästi populististen liikkeiden puheista sekä ihmisten oikeuksien vähentämiseen tähtäävistä tavoitteista. Näin tapahtuu erityisesti, kun uskonnollisella retoriikalla perustellaan muukalaisvihaa, rasismia tai syrjintää.
Kirkkojen reagointi yhteiskunnallisiin ilmiöihin nousikin tärkeäksi teemaksi konferenssin aikana. Profeetallinen ääni nousee eri puolilla puolustamaan hädänalaisia ja syrjittyjä, mutta jäävätkö kirkot helposti vain reaktiivisiksi toimijoiksi? Useissa puheenvuoroissa nousi esiin kysymys kirkkojen roolista osana muuta yhteiskuntaa ja moni esitti toiveen proaktiivisemmasta otteesta sekä vahvemmasta vaikuttamistyöstä paikallisesti ja globaalisti.
Kirkkojen reagointi yhteiskunnallisiin ilmiöihin nousikin tärkeäksi teemaksi konferenssin aikana. Profeetallinen ääni nousee eri puolilla puolustamaan hädänalaisia ja syrjittyjä, mutta jäävätkö kirkot helposti vain reaktiivisiksi toimijoiksi?
Keskusteluissa nousi esiin käytännön esimerkkejä siitä, miten helppoa kirkon on toimia sellaisena instituutiona, joka keskittyy lähinnä sisäisiin asioihinsa ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin vain silloin, kun sen oma etu on vaakalaudalla. Samaan aikaan useat kristityt ja kirkkojen johtajat puhuvat ja toimivat kuitenkin väsymättä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta ja Jumalan rakkauden sanoman vahvistamiseksi. Varoittava esimerkki saatiin Unkarista, jossa yhteiskunta on luisumassa vapaudesta kontrolloituun näennäisdemokratiaan. Unkarin luterilainen kirkko pyrkii vähemmistöasemastaan huolimatta haastamaan ihmisten vapautta rajoittavia yhteiskunnan valtaapitäviä tilanteessa, jossa koko muu maailma nähdään jonkinlaisena uhkana valtiolle ja sen kansalaisille.
Konferenssin puheenvuoroissa keskusteltiin myös marginalisoitujen ihmisten ja yhteisöjen tilasta teologisessa keskustelussa ja teologian tekemisessä. Yksi keskeisistä teemoista oli, missä määrin kiinnitetään huomiota käytetyn tutkimuskirjallisuuden tai erilaisten tilaisuuksien puhujavalintojen homogeenisyyteen, ja kenellä on oikeus tai velvollisuus puhua marginalisoidun ryhmän puolesta. Samalla pohdittiin liittolaisuuden merkitystä yhteiskunnallisessa kehityksessä: keiden kanssa toimimme paremman maailman puolesta? Ketkä ovat kumppaneitamme, kenen tukemiseksi teemme työtä ja milloin on syytä antaa ääni ihmisille itselleen?
Osallistujien julkilausumassa nostettiin esiin kirkkojen tärkeimpiä tehtäviä polarisaation, vihamielisyyden ja epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseksi. Siinä korostettiin, että kirkkojen täytyy jo itsessään olla turvallisia tiloja kaikenlaisille ihmisille. Vain silloin voimme vaatia yhteiskunnalta samaa. Kristittyjen olisi pohdittava yhdessä, minkälaisia syrjiviä tai marginalisoivia rakenteita kirkoissa on ja toimittava niiden poistamiseksi. Samalla kuitenkin tunnustettiin, että kristityt ovat eri tavoin ajattelevia ihmisiä, joilla on hyvinkin erilaisia näkökulmia yhteiskunnasta, elämästä ja maailmasta. Tämän vuoksi kirkkojen on tärkeää tukea yhteiskunnallista dialogia ja mahdollistaa keskustelun käyminen myös omissa tiloissaan. Osana luottamuksen rakentamista nähtiin myös uskontodialogin käyminen.
Kirkon ei kuitenkaan tarvitse tehdä kaikkea työtä yksin. Yhteiskunnassa on useita toimijoita, jotka tekisivät mielellään yhteistyötä kirkkojen kanssa. Näihin mahdollisuuksiin olisi hyvä tarttua ja luoda uudenlaisia kumppanuuksia.
Kirkon ei kuitenkaan tarvitse tehdä kaikkea työtä yksin. Yhteiskunnassa on useita toimijoita, jotka tekisivät mielellään yhteistyötä kirkkojen kanssa. Näihin mahdollisuuksiin olisi hyvä tarttua ja luoda uudenlaisia kumppanuuksia. Kirkkojen vaikuttamistyötä olisikin syytä vahvistaa. Kaiken murroksen ja polarisaation keskellä, aktiivisen toimimisen lisäksi, kirkkojen täytyy myös yhä uudelleen tuoda keskusteluun ja yhteiskunnan keskelle vahva toivon näkökulma sekä viesti sovinnosta, luottamuksesta, inkluusiosta ja ihmisarvosta.
Churches as Agents for Justice and Against Populism -konferenssi Berliinissä 2-4.5 2018 kokosi yhteen 65 osallistujaa 25 eri maasta. Suurin osa osallistujista oli teologeja, mutta muutama politiikan tutkimuksen edustaja oli myös paikalla. Konferenssin järjestivät Svenska Kyrkan, Brot für die Welt, Lutheran World Federation sekä Evangelische Akademie zu Berlin. Kokoukseen osallistuivat myös Kirkkohallituksen asiantuntija Laura Arikka (ihmisoikeudet, yhteisötyö ) ja TK Sara-Anna Latvus.
Artikkelikuvassa konferenssin osanottajia Berliinissä