2.10.2017 / Yleinen

Pääkirjoitus: Luterilaisuuden valtava yhteiskunnallinen jälki


On ilo ja siunaus, että Suomessa vietetään kansallista 100-vuotisjuhlaa samana vuonna, kun kansainvälisesti reformaatio juhlii 500-vuotista merkkivuotta. Aiempina vuosikymmeninä luterilaisuuden yhteiskunnallinen merkityksen ymmärtäminen on ollut painumassa unhoon, mutta noussut uudella tavalla esiin. Tutkija Robert Nelson (katso tarkemmin Henrietta Grönlundin kirjoitusta) jopa tiivistää luterilaisuuden merkityksen pohjoismaisen ja suomalaisen hyvinvointimalli ytimeen ja erityisesti sosiaalidemokraattiseen puolueeseen.

1500-luvun reformaation piinallisiin vaiheisiin kuuluu maattomien ja pientilallisten liike, jossa vaadittiin laajempia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia oikeuksia

Luterilaisuus on jättänyt erittäin vahvan jäljen suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta kirkon ja yhteiskunnan vuorovaikutus kaipaa myös lisää selvitystä. 1500-luvun reformaation piinallisiin vaiheisiin kuuluu maattomien ja pientilallisten liike, jossa vaadittiin laajempia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia oikeuksia. Yleensä liikettä nimitetään talonpoikaiskapinaksi, mutta sitä voidaan tarkastella myös kansalais- tai demokratialiikkeenä. Liikkeen vaatimukset tulivat ilmi Schwabenin artikkeleiksi kutsutussa julistuksessa. Kytkin-lehti julkaisee ne tässä reformaation yhteiskunnallisia ulottuvuuksia käsittelevässä numerossa ensimmäistä kertaa suomeksi. Professori Kaarlo Arffman on tehnyt merkittävän palveluksen suomentaessaan kirjoituksen.

Luterilaisuuden kaksinainen suhde yhteiskunnalliseen valtaan kiteytyy suhteessa tähän yhteiskunnalliseen liikkeeseen. Lähtökohdiltaan kysymys on positiivisesta, ihmisoikeuksia ja parempaa elämää edistäneestä liikkeestä, jolle Luther kuitenkin nopeasti käänsi selkänsä ja hylkäsi sen, koska yhteiskunnallinen epävakaus uhkasi uskonnollista vakautta.

Luterilaisuuden nykytulkinnan kannalta on olennaista, että tiedostamme kulttuurisesti olevamme Lutherin jalanjäljissä taipuvaisia yhteiskuntarauhan säilyttämiseen. Vaarana tässä asenteessa on se, että luterilainen kirkko unohtaa kysyä, kuka kärsii eniten lähiyhteisössä ja yhteiskunnassa. Ilman tätä kysymystä kirkko on alituisesti vaarassa muodostua vallan hännystelijäksi.