Israelin parlamentti äänestää heinäkuun ensimmäisenä päivänä Jordanjoen laakson liittämisestä Israeliin. Niille, joille Israel-Palestiina –konfliktin perusasiat eivät ole aivan selvillä, lienee hyvä aluksi selittää mistä tässä on kyse. Jotta konteksti tulee ymmärretyksi, on mentävä ajassa yli 50 vuotta taaksepäin.
Vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Israel miehitti tuolloin Jordanialle kuuluvan Länsirannan. Geneven sopimuksissa vihollisalueen väliaikainen miehittäminen tunnustetaan yhtenä laillisena sodankäynnin välineenä.
Se, mikä Länsirannan miehityksestä tekee erityisen, ja miksi monet tahot kutsuvat sitä ”laittomaksi miehitykseksi” johtuu siitä, että kyseinen miehitys jatkuu edelleen.
Siitä, onko yli 50 vuotta kestänyt miehitys väliaikainen vai ei, voidaan olla montaa mieltä, mutta Israelin miehittämille alueilleen rakentamista siirtokunnista ei pitäisi olla epäselvyyttä. Miehityksen jälkeen Israel on rakennuttanut Länsirannalle omia siirtokuntiaan ja siirtänyt sinne siviiliväestöään. Nykyään siirtokunnissa elää yli 500 000 israelilaista. Siviiliväestön siirtäminen miehitetylle alueelle on erikseen kielletty Geneven sopimuksen neljännessä artiklassa. Se on siis sotarikos.
Suunnitelma laakson liittämisestä on noussut esiin israelilaisten poliitikkojen vaalilupauksissa jo pitkään
Takaisin Jordanjoen laaksoon ja tähän hetkeen. Jordanjoen laakso on Länsirannan itäisin osa, se on erittäin hedelmällistä maata, ja siellä asuu paljon palestiinalaisia beduiiniyhteisöjä. Tämän lisäksi se on täynnä Israelin siirtokuntia. Yhteensä israelilaisia asuu Jordanjoen laakson siirtokunnissa yli 11 000.
Suunnitelma laakson liittämisestä on noussut esiin israelilaisten poliitikkojen vaalilupauksissa jo pitkään. Se on saanut huomattavaa mediahuomiota aiemminkin, sillä se eittämättä vaikeuttaisi jo nyt vaikeaa rauhanprosessia.
Palestiinan kristityt tarvitsevat maailmanlaajuisen kirkon apua
Olin itse EAPPI-ihmisoikeustarkkailijana viime syksynä ja sain nähdä omin silmin, mitä Israelin väkivaltainen siirtokuntapolitiikka tarkoittaa palestiinalaisten arjessa. Oma asemapaikkani ei ollut Jordanjoen laaksossa, vaan meille kristityille tutussa Betlehemissä. Tiesin kuitenkin jo ennen Betlehemiin saapumista, että kaupunki ei olisi sitä, mitä kristityt usein joulukuvaelmien perusteella mielikuvissaan näkevät.
Ensimmäinen näkyvä merkki Länsirannan miehityksestä on Betlehemiä halkova kahdeksanmetrinen erottelumuuri. Israelin siirtokuntapolitiikka taas näkyy Betlehemin lähikylissä. Al Makhroorin laaksoon perustettu epävirallinen siirtokunta on raivannut tieltään palestiinalaisen kristityn perheen ravintolan. Perhe menetti sekä maansa että toimeentulonsa. Todennäköistä on, että uusi siirtokunta laajenee entisestään ja vie maat myös muilta lähialueen perheiltä.
Israelin siirtokuntapolitiikka on ollut vähittäistä ujuttautumista palestiinalaisten alueelle. Se on sisältänyt maakaappauksia ja asumusten tuhoamisia. Nyt Israel on kuitenkin virallisesti liittämässä osan Länsirantaa itseensä.
Palestiinalaisalueilla asuu maailman vanhin kristillinen yhteisö, siis kristittyjä jotka polveutuvat ensimmäisistä opetuslapsista.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut valitettavan hiljaa Länsirannan tapahtumista. Palestiinalaisalueilla asuu maailman vanhin kristillinen yhteisö, siis kristittyjä jotka polveutuvat ensimmäisistä opetuslapsista. Kristittyjen lisäksi palestiinalaisalueilla kärsivät toki myös muslimit ja muihin uskontokuntiin kuuluvat palestiinalaiset. Oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevan kirkon pitäisi välittää myös heistä.
Kirkkojen maailmanneuvosto on osoittanut huolensa Israelin parlamentin tulevasta äänestyksestä. Maailmanneuvosto on vaatinut EU:ta asettamaan sanktioita Israelille, mikäli se toteuttaa suunnitelmansa. EU oli hyvin nopea asettamaan sanktioita Venäjälle tämän liittäessä Krimin niemimaan itseensä. Kansainvälistä lakia lukien tämä tilanne on hyvin saman kaltainen. Onko Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla asiaan kantaa vai kääntääkö kirkko katseensa pois palestiinalaisten hädältä?
Matias Uusisilta oli EAPPI- ihmisoikeustarkkailijana vuonna 2019
Artikkelikuva: Jordanjoen laakso/ Linda Nyholm