Kirkon johtajilla puute rehellisen palautteen antajista

Konsultti Jaana Laukkarisen mielestä johtajan tärkein ominaisuus on kyky arvioida itseään. Hänen mukaansa palautteen antajia on sitä vähemmän ympärillä, mitä ylemmäs hierarkian portailla mennään. Siksi tarvitaan itsearvioinnin välineitä. Kirkollisille johtajille erityisen tärkeää olisi hankkia itselleen peilauspintoja kuplan ulkopuolelta.

“Ihanteena olisi olla niin armollinen itselleen, että uskaltaa tutkia myös pimeitä puoliaan rehellisesti”, kuvailee Jaana Laukkarinen johtajan itsearvioinnin tavoitteita. Hän työskentelee konsulttina ja työnohjaajana.

Hyvä johtaja haluaa hänen mukaansa tuntea itsensä ja pyrkii näkemään itsessään niitä puolia, joita on välttämätöntä kehittää. Hyviä johtajan ominaisuuksia ovat myös uteliaisuus, kiinnostuneisuus ihmisistä, vuorovaikutustaidot ja kyky ja halu asettaa rajoja.

Johtajan pitää taata jaksamisen ja motivaation edellytykset

Lehtien sivuilla seikkailee vakiohahmona narsistinen johtaja, josta muut kärsivät. Laukkarisen mukaan monet johtajat saisivat johtaa voimakkaammin.

“Mietin, miten ihmiset uskaltaisivat johtaa selkeämmin ja laittaa myös rajoja”, hän sanoo.

Laukkarinen on ollut vierailevana kouluttajana myös kirkon johtamiskoulutuksissa. Hänestä johtaminen on kirkossa ennen kaikkea työntekijöiden jaksamisen ja työnjaon tasa-arvon tae.

“Ihmiset eivät saisi tulla työpaikalle kirkkoon hoidettaviksi. Jos työkyky on alentunut, se pitäisi puhua auki ja on johtajan tehtävä sanoa sekin ääneen. Hyssyttely tuottaa epätasa-arvoa työyhteisöihin ja se hiertää”, hän sanoo.

Kirkon johtajuuspuheessa menevät helposti sekaisin hengellinen yhteisö ja työyhteisö

Laukkarisen mukaan kirkon johtajuuspuheessa menevät helposti sekaisin hengellinen yhteisö ja työyhteisö – unohdetaan, että työyhteisön ilmiöt, joihin johtajan tulee puuttua, ovat samoja organisaatiosta riippumatta.

“Työntekijät puhuvat kirkosta hengellisenä yhteisönä. Johtamiskoulutuksessa on noussut esiin, että kirkossa hämärtyy johtaminen. Valttikortti, se  millä pelataan, on tämä “henkilökohtainen työnäky”, jolla perustellaan mitä erikoisimpia suhteita työntekoon. Mutta johtajan tehtävä on johtaa organisaatiota ja työntekijöiden tehtävä on tehdä sitä työtä, johon heidät on palkattu. Seurakunta on työyhteisö”, hän muistuttaa.

Laukkarinen hämmästelee myös ajatusta, ettei seurakunnan työtä ei voisi mitata eikä verrata millään lailla. Hän uskoo, että työmotivaatio vaatii tunnetta kehittymisestä ja kehitys taas edellyttää jonkinlaisia mittareita tai tapoja arvioida työn laatua.

“Ihmisellä on halu olla tärkeä, olla merkityksellinen työyhteisössään ja kehittyä työssään. On vaikea käsittää, miten edes voi johtaa sellaista, mitä ei voi päästä tarkastelemaan siitä näkökulmasta, missä pitäisi kehittyä tai mennä eteenpäin. Se on höttöistä”, hän toteaa.

Tärkeää olisi myös miettiä se, mikä näkyy ulospäin. Että räsäskeissien lisäksi esimerkiksi diakonien duuni voisi olla se, mistä kirkko tunnetaan.

Laukkarinen toivoisi, että kirkon hyvät asiat saisivat enemmän näkyvyyttä.

“Pitäisi kyllä miettiä, miten hyvin ovet ovat auki suurelle yleisölle, eihän kirkon tehtävä ymmärtääkseni ole tuottaa palveluja suljetulle joukolle. Tärkeää olisi myös miettiä se, mikä näkyy ulospäin. Että räsäskeissien lisäksi esimerkiksi diakonien duuni voisi olla se, mistä kirkko tunnetaan. Se olisi johtajillekin hyvä tavoite.”

Omahyväisyys uhkaa johtajaa kuplassa

“Pitää olla rohkeutta katsoa omia tunteita ja reaktioita. Mitkä asiat omissa ajatuksissa ja tunteissa ovat peräisin omasta taustasta ja tarinasta ja mitkä asiat taas todella nousevat johdettavasta joukosta. Pitää olla hyvässä henkisessä hapessa ja kykyä ottaa vastaan mitä tulee. Näillä eväillä voi rakentaa alaisten kanssa yhteistä tulevaisuutta”, Laukkarinen pohtii.

Kirkossa on tarjolla johtotehtävissä oleville oma kuplansa, jossa johtaja voi halutessaan käpertyä omahyväisyyteen

“Johtajan on haluttava itse kehittyä ja kehittyminen vaatii tosiasioiden tutkimista. Kirkossa on tarjolla johtotehtävissä oleville oma kuplansa, jossa johtaja voi halutessaan käpertyä omahyväisyyteen. Tämä tapahtuu sitä helpommin, mitä korkeammalla hän on. Palautteen antajat työyhteisössä harvenevat hierarkiassa ylöspäin mentäessä ja se on inhimillistä”, hän sanoo.

Laukkarinen työskentelee nykyisin työnohjaajana ja työyhteisöjen konsulttina. Hänen asiakkaitaan ovat julkisen ja kolmannen sektorin toimijat. Sitä ennen hän työskenteli pitkään erilaisissa johtotehtävissä kuten tehtaanjohtajana ja toimitusjohtajana.

Itsearvioinnin lisäksi hän nostaa yhden johtajan ominaisuuden keskeisimmäksi: johtajan on ymmärrettävä sitä sisältöä, jonka tekemistä hän johtaa. Johtaja on myös keulakuva ja roolimalli.

“Voisi sanoa lyhyesti, että johtamisessa yksi tärkeimmistä asioista on se, että on tietoinen siitä, mitä johdetaan ja miten se vaikuttaa. Siis se mitä organisaatio tekee tai tuottaa.Se vaikuttaa myös siihen, mitä johtajalta edellytetään.”