13.12.2018 / Yleinen

Ihmisoikeudet eivät synny tyhjiössä

Julkaistu Kategoriat YleinenAvainsanat
Jaa:

Kirkot voivat sitoutua olemaan ihmisoikeuskeskustelun airuita tai jarruja, ja Kirkon Ulkomaanapu on sitoutunut ensin mainittuun.

Kristilliseltä pohjalta tulevat avustusjärjestöt ovat perinteisesti tottuneet enemmän tekemään kuin teoretisoimaan. Työn tulokset ja varainhankinnalliset tavoitteet ovat olleet  ulospäin näkyvin kulma, eivät teologiset tai yhteiskunnalliset pohdinnat.

Erityisen hyvin kuvaus sopii Kirkon Ulkomaanapuun (KUA), jonka teologinen identiteetti ja siihen liittyvä pohdiskelu on 2000-luvun kasvun vuosien aikana jäänyt taka-alalle. Kesällä 2018 julkaistu  Ihmisarvon puolesta – Kirkon ulkomaanavun teologinen perusta   pyrkii vahvistamaan KUA:n teologista profiilia käytännön toiminnan takana ja perustana.

KUA:n teologisen perustan keskeisimpiä teemoja on järjestön identiteetin paaluttaminen kahteen lähtökohtaan: järjestö on sekä usko- että oikeusperustainen (faith- and rights-based). Uskolla viitataan luonnollisesti kristinuskoon ja oikeuksilla kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Usko ja oikeus

Vuonna 1948 laadittu YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus toimii itseoikeutettuna lähtökohtana, kun KUA määrittelee omaa oikeusperustaista identiteettiään. Sitä seuraavat muut YK:n piirissä laaditut sopimukset koskien mm. kansalaisoikeuksia, pakolaisten asemaa, rotusyrjintää ja naisten ja lasten asemaa. Oikeusperustaisena järjestönä KUA sitoutuu edistämään ihmisoikeuksia ja sukupuolten sekä etnisten ja uskonnollisten ryhmien tasapuolista kohtelua.

Teologisessa perustassaan KUA korostaa, että ihmisoikeudet eivät synny tyhjiössä, vaan niiden takana on arvoja, jotka nousevat uskonnoista ja maailmankatsomuksista. YK:n ihmisoikeusjulistuksen laadinnassa erityisesti protestanttisella kristinuskolla, mutta myös muilla kirkoilla ja uskonnoilla, oli merkittävä rooli. Ihmisoikeuksia ei synny ilman käsitystä ihmisen arvosta ja ihmisen arvo taas on sidoksissa uskonnollisiin ja muihin käsityksiin ihmisestä.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen laadinnassa erityisesti protestanttisella kristinuskolla, mutta myös muilla kirkoilla ja uskonnoilla, oli merkittävä rooli.

Siispä usko- ja oikeusperustaisuus liittyvät usein varsin kiinteästi toisiinsa. Tiedostaen, että toisinaan jotkut uskonnolliset tulkinnat ovat jännitteisessä suhteessa moderneihin ihmisoikeuksiin, esimerkiksi sukupuolisen tasa-arvon tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kohdalla, Kirkon Ulkomaanapu korostaa uskon ja ihmisoikeuksien positiivista yhteyttä. Uskoperustaisilla toimijoilla on ollut ja tulee olemaan merkittävää positiivista annettavaa ihmisoikeuksien edistämisessä.

Ei sementoiduille käsityksille

Kun uskon ja ihmisoikeuksien yhteinen pohja tunnistetaan, sillä on ainakin pari seurausta. Ensinnäkin tämä yhteys luo selkeän haasteen sellaiselle uskonnollisuudelle, joka pyrkii sementoimaan ihmiskäsityksensä ja etiikkansa tiettyyn (menneeseen) aikakauteen ja pitämään sitä muuttumattomana normina. Koomista kyllä, sellainen ei tee oikeutta niille vuosikymmenille, joille käsitykset usein sementoidaan: toisen maailmansodan jälkeen nimenomaan kirkot ja uskonnot ottivat vahvaa progressiivista roolia ihmisoikeuksien – ja sen takana ihmiskäsityksen – uudelleenmäärittelyssä. Sodan raunioittaman Euroopan jälkeisessä maailmassa raunioina olivat usein myös ylevät ajatukset ihmisen moraalista. Kirkkoja tarvittiin antamaan sanoja ja sisältöjä kestävälle uudelle suunnalle.

Kirkkojen ei siis tulisi missään tapauksessa luopua ihmisoikeuksien progressiivisesta kehittämisestä ja keskittyä vastustamaan ihmisoikeusajattelussa tapahtuvia muutoksia, vaan niiden tulisi jatkuvasti elää mukana keskustelussa ja ammentaa oman perinteensä aarteista uusia näkökulmia. Vasta tällöin ne tekevät historioilleen oikeutta. Kirkot voivat toimia ihmisoikeuskeskustelun airuina tai jarruina, näin historia on todistanut. Kirkon Ulkomaanapu sitoutuu ensin mainittuun.

Modernit ihmisoikeudet voidaan perustella ilman uskontojakin ja hyvä niin, mutta jokaisen ihmisoikeuksien puolesta taistelevan olisi hyvä kurkata ajatustensa juurille.

Toiseksi uskon ja ihmisoikeuksien yhteinen historia antaa kiinnostavan säväyksen uskonnollisesti sitoutumattomalle ihmisoikeustyölle. Modernit ihmisoikeudet voidaan perustella ilman uskontojakin ja hyvä niin, mutta jokaisen ihmisoikeuksien puolesta taistelevan olisi hyvä kurkata ajatustensa juurille. Ihmisoikeuskäsitykset eivät ole syntyneet yksilön omassa mielessä, eivätkä ideologisessa ja uskonnottomassa vakuumissa, vaan ne ovat jaettuja, historiallisia ja lähtökohdiltaan myös uskonnollisia. Kun tämän historian hahmottaa,  jokainen voi – ja hänen pitääkin – toimia omista arvoistaan käsin, ihmisarvon puolesta.

 

Heikki Nenonen on Kirkon Ulkomaanavun yhteyspäällikkö