Paulo Freire oli yhteiskunnallisena ajattelijana ja kasvatusfilosofina edelläkävijä, jonka perintö elää. Miten Freirestä tuli Freire?
Juha Suorannan teos Paulo Freire, sorrettujen pedagogi on tervetullut katsaus viime vuosisadan kenties merkittävimmän kasvatusfilosofin, brasilialaissyntyisen Paulo Freiren (1921-1997) taustaan ja elämänhistoriaan. Suoranta etsii ”kumouksellisen” Freiren ajattelun juuria ja kuvailee, mitkä olosuhteet muovasivat lukutaito-opettajasta yhteiskunnallisen radikaalin. Kirja päättyy vuoteen 1970, ja käsittelemättä jää kymmenvuotinen ura Kirkkojen Maailmanneuvostossa, paluu Brasiliaan ja vanhuusvuodet.
Freire kysyi, kenelle kehityksen hedelmät jaetaan
Kirjassa Freiren ajattelu ja toiminta paikantuvat osaksi 1900-luvun historiallisia kehityskulkuja, Latinalaisen Amerikan voimapolitiikkaa ja vahvoja vastakkainasetteluja. 1950-luvun lopun teollistuvassa Brasiliassa Freire kysyi, kenelle kehityksen hedelmät jaetaan ja mihin suuntaan kotimaa kulkee: kohti kriittistä keskustelua vaalivaa demokratiaa vai lahkolaisuuteen ja fanatismiin taipuvaa autoritääristä massayhteiskuntaa, joka edistää eliitin etuja. Kasvatuksen tehtäväksi Freire näki yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämisen ja eri syistä syrjintää ja osattomuutta kokevien, sorrettujen (oprimidas) tukemisen.
Kirja kuvaa Freiren merkittävän työn aliarvostettujen maatyöläisten lukutaito-ohjelmien parissa sekä työn aseman ja arvostuksen rajun muutoksen: vasemmistohallituksen suosikista sotilasdiktatuurin silmätikuksi ja maanpakoon joutumisen.
Yhteentörmäys yhteiskunnan väkivaltaisten ja demokratian vastaisten voimien kanssa muutti ajattelua poliittisempaan suuntaan. Suorannan kirjassa Freiren pedagoginen työ näyttäytyykin kannanottona yhteiskuntien ikuisuusteemaan: autoritäärisyyden ja demokratian väliseen jännitteeseen.
Ei ihmisten puolesta, vaan heidän kanssaan
Freiren pedagogiikka ei ole pelkästään toiminnallista ja osallistavaa, vaan päämäärältään myös poliittista. Olennaista on toimia ja oppia yhdessä ihmisten kanssa, ei vain toimia heidän puolestaan.
Freire lainasi filosofi Simone Weilin ajatusta yhteiskunnan ”sosiaalisesta yhteistunnosta”
Freiren aatehistoriallisia juuria kuvaillaan kirjassa sekoitukseksi eurooppalaista eksistentialismia, sosiologiaa, Latinalaisen Amerikan kasvatus- ja yhteiskuntateoreetikkoja sekä sosiaalisesti tiedostavaa katolilaisuutta. Kirjassa on nostettu esiin kiintoisia esimerkkejä näistä vaikutteista: Freire lainasi muun muassa filosofi Simone Weilin ajatusta yhteiskunnan ”sosiaalisesta yhteistunnosta”, jonka ylläpitämiseksi on luotava autenttista dialogia erilaisten ihmisryhmien välillä.
Suorannan teos tarjoaa oivan mahdollisuuden tutustua Freiren historialliseen kontekstiin ja herättää pohtimaan Freiren aikalaisten suuria teemoja nykyhetken valossa. Maailmanpolitiikan näyttämö on muuttunut, mutta säilyvätkö jotkin Freiren esiin nostamat peruskysymykset edelleen ajankohtaisina?
Mikään menetelmäopas tämä teos ei ole, ja parhaimman kokonaiskuvan freireläisestä ajattelusta saakin, jos nappaa yöpöydälle samaan kirjapinoon Freiren pääteoksen ”Sorrettujen pedagogiikka” – ja päivän lehdet.
Minna Mannert, TM, globaalikasvatuksen ammattilainen