20.10.2016 / Yleinen

Upeaa diakoniaa – entä yhteisöt?

barometri2016

”Diakonia näyttää upealta näiden tulosten valossa”, sanoo Titi Gävert. Gävert on innoissaan, koska Diakoniabarometri 2016 on ilmestynyt. Se sisältää ajankohtaisen näkökulman diakonian koettuun todellisuuteen työntekijöiden arvioimana.

Barometriin tarttuu erityisen suurella mielenkiinnolla, koska keväällä sekä professori Heikki Hiilamo että dosentti Mikko Malkavaara esittivät aiemmin tänä vuonna kriittisiä näkemyksiä diakonian laskevasta trendistä.

Malkavaara totesi tuolloin, että Hämmästyttävästi diakoniatyön asiakasmäärät ovat laskeneet 2000-luvulla, vaikka eriarvoisuus on koko ajan lisääntynyt ja huono-osaisuuden notkelmat syventyneet. Huono-osaisten lukumäärä on kaksinkertaistunut 1990-luvun lamavuosista 2010-luvun lamavuosiin. Kehitykseen johtaneita syitä voivat olla huono johtaminen, työnäyn puuttuminen tai strategisten tavoitteiden epämääräisyys. Muita syitä voivat olla kirkon heikkenevä asema yhteiskunnassa ja siitä johtuva työntekijöiden varovaisuus tai epäselvyys diakoniatyön roolista yhteiskunnassa. Diakonian syvin olemus, marginaaleihin meneminen, hämärtyy muiden tavoitteiden alle. (Kytkin 6.6.2016 )

Titi Gävert Kuva: Aarne Ormio
Titi Gävert
Kuva: Aarne Ormio

Miltä siis diakonityö näyttää tuoreen tutkimuksen valossa ja miten esitettyyn kritiikkiin voi vastata? Diakoniabarometrin laatinut asiantuntija Titi Gävert kirkkohallituksesta toteaa, että Hiilamon ja Malkavaaran kritiikki kohdistuu vain kolmannekseen diakoniatyöntekijöiden työstä. Asiakaskontaktien määrä on kyllä laskenut, mutta toisaalta vapaaehtoistyön osuus on kasvanut. Gävert: ”Se osuus, mistä Malkavaara ja Hiilamo puhuvat on vain 20-40% diakoniasta. Asiakastyötilastojen perusteella ei voi puhua koko diakonian tilasta. Barometri ei noihin tietoihin ota kantaa, mutta on kyllä totta, että osa diakonian tilastoista on mennyt alaspäin. Kokonaisuuden kannalta kritiikki menee kuitenkin vikaan.”

Diakonian ydinalueet

Barometri ei kerro, ovatko ylläkuvatut ydinalueet laajentuneet tai supistuneet diakoniassa. Marraskuussa ilmestyvä kirkon nelivuotiskertomus tuo asiaan lisävaloa tilastollisiin kehityskaariin. Alla oleva kuvio 7 tuo esiin barometrin tuloksen diakonian ydinalueista vastaajien työnkuvassa.

barometri_kuvio_7

Barometri ei siis kerro, onko kyseisissä seikoissa työssä havaittavissa lisäystä tai nousua, toistoa tai innovaatiota.

Muutoshaaste: yksilötyöstä yhteisöihin ja seurakuntalaisten diakoniaan

Historiallisesti diakoniatyö on kasvanut ja kehittynyt yksilötyöhön orientoituneesta maailmasta, vaikka aina diakonian kysymykset ovat olleet myös osa yhteisöjä. Kun barometriä lukee kirkon yhteiskunnallisen työn näkökulmasta, niin tätä näkökulmaa ei voi ohittaa.

Tästä huolimatta eräät barometrin tulokset herättävät kysymyksiä. Esimerkiksi kaikki vastaajat pyytävät kyllä joskus ihmisiä tarttumaan vapaaehtoistoimeen, mutta vain alle puolet (43%) diakoniatyöntekijöistä pyytää seurakuntalaisia diakonian tekijöiksi viikoittain ja joka viides vain kerran pari vuodessa. Tuleeko tämä ymmärtää niin, että vajaa puolet diakoniatyöntekijöistä on aktiivisesti osallistamassa eri ihmisiä henkilökohtaiseen vastuunkantoon ja yli puolet tarttuu tähän vain kovin harvoin?

Alla kuvio 13 selventää vastauksia yhteisöllisen työotteen osalta.

kuvio_10_barometri

Kuvio 13 herättää myös kysymyksen, että noin 40% diakoniatyöntekijöistä ei edistäisi huono-osaisten omaa toimintaa, merkityksellisyyden kokemista ja yhteisöllisyyttä kuin kerran pari vuodessa. Tämä tuntuu kovin vältä. Viikoittain tai useammin näin tekisi alle kolmannes. Jos barometrin luvut ovat oikeat ja tulkinta kohdallaan, niin tiedot kertovat varsin karulla tavalla diakonian kärjen kallistuvan avun antamiseen sen sijaan että yhä enemmän pyrittäisiin aktivoimaan ja voimavaraistamaan ihmisiä. Jokainen diakoniaa tekevä toki tietää, että on huomattavasti helpompi auttaa ihmisiä kuin saada heidät itse vastuullisiksi. Ehkä tämäkin näkyy numeroissa

Barometrin perusteella voi kysy, että onko diakonia kääntynyt omien verkostojen ja kirkon organisoiman työn suuntaan. Kolme neljästä työntekijästä ei tutkimuksen mukaan työssään lainkaan panosta asukasdemokratiaan tai liity itse asukastoimintaan.

Seurakuntien työkulttuuri on yleisesti työntekijäkeskeistä ja tässä suhteessa diakonia seuraa yleistä linjaa. Diakonian osalla tehtävä lienee myös erityisen vaikea, mutta juuri siksi kaikkein tarpeellisin, sillä pelkkä avun jakaminen pitää ihmiset passiivisina.

Tilastot, totuus ja harha

Kertovatko tilastot totuuden diakoniasta? Ei. Kysymys ei ole totuudesta vaan tutkimuksen reunaehdoilla tehdystä selvityksestä. Raadollisesti voi ajatella, että osa kysymyksistä tulkitaan eri tavoin ja ylipäänsä kokonaisuutta pitää tulkita. Jokainen tulkinta on aina erehdyksille altista. On vaikea tietää vastaavatko diakoniatyöntekijät siihen, mitä kysytään ja saadaanko vastauksilla esiin todellinen kuva. Diakoniabarometrin tuottamaa kuvaa kannattaa rauhassa arvioida ja peilata arkeen.

Tilastot ovat säälimätön piiska, joka auttaa aidosti arvioimaan työn mitattavia saavutuksia. Tilastoja tarvitaan juuri tämän vuoksi. Ilman tilastoja diakoniatyön johtaminen, arviointi ja kehittäminen eivät ole mahdollisia. Samalla kannattaa muistaa, että jokainen tilastojen pohjalta tehty yleistys erehtyy jossain kohdassa.

Barometrin kyselyaineisto kerättiin helmi-maaliskuussa 2016. Kysely oli jaoteltu taustatietojen jälkeen teemoittain seitsemään osaan: huono-osaisuus, yhteisötyö, turvapaikanhakijat, diakonian esikuva, osaamisen ennakointi, diakoniatyön johtaminen ja työturvallisuus. Barometri tarjoaa runsaasti materiaalia diakoniatyöstä tämän päivän Suomessa.

Diakoniabarometri toteutettiin nyt yhdeksännen kerran. Diakoniabarometrin toteuttavat Diakonian tutkimuksen seura, Diakoniatyöntekijöiden Liitto sekä Kirkon diakonia ja sielunhoito.