1.11.2018 / Kolumni

Tarvitsemme uskontojen lukutaitoa

Julkaistu Kategoriat Kolumni
Jaa:

Suomen historiassa eräässä pääroolissa on tarina lukevasta kansasta. Siinä kertomuksessa kirkolla on ollut suuri rooli lukutaidon opettajana. Seitsemän veljeksen lukkarin koulussa kannustimet olivat kohdallaan.

Sana ”sivistys” on suomalainen keksintö  – sille ei löydy muista kielistä suoraa vastinetta. Ymmärrämme sivistyksen tarkoittavan montaa asiaa: koulutusta ja oppimista, tiedettä ja tutkimusta sekä kulttuuria ja taidetta.

Evankelisluterilainen kirkko on aina edustanut Suomessa sivistystä. Papit ovat aina olleet Suomen pitäjissä ja kylissä sivistyksen voimahenkilöitä yhdessä kansakoulunopettajien kanssa. He loivat pohjaa sille koulutusta kohtaan tuntemallemme arvostukselle, joka on yksi suomalaisen yhteiskunnan suuria voimavaroja edelleenkin.

Juuret lukkarin koulussa

Viimeisen vuoden aikana olen halunnut herättää yhteiskunnassamme keskustelua lukutaidosta. Suomen historiassa eräässä pääroolissa on ollut tarina lukevasta kansasta. Siinä kertomuksessa kirkolla on ollut suuri rooli lukutaidon opettajana. Seitsemän veljeksen lukkarin koulussa kannustimet olivat kohdallaan. Suomen kirkko oli myös suomen kirjakielen synnyinpaikka.

Lukutaidon oppimistulokset ja lukemisen harrastaminen ovat kuitenkin olleet laskussa jo vuosikaudet. On ollut hätkähdyttävää kuulla, että tutkimusten mukaan enää vain neljännes suomalaisvanhemmista lukee usein lapsilleen.

Lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Vain riittävä lukutaito antaa valmiudet opiskella ja kerryttää elämässä tarvittavaa osaamista. Lukutaito on monissa tutkimuksissa yhdistetty yleiseen elämässä pärjäämiseen. Se on myös edellytys osallistumiselle yhteiskuntaan. Lukutaito vahvistaa yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta. Se avaa myös ovia itsetuntemukseen sekä luovuuden ja kekseliäisyyden kehittymiseen.

Luottamus ja kansalaisten keskinäinen kunnioitus ovat sivistysvaltion perustekijöitä.

Sivistyksen teemaan kuuluu myös rauhanomainen rinnakkainelo. Luottamus ja kansalaisten keskinäinen kunnioitus ovat sivistysvaltion perustekijöitä. Meidän on osattava kunnioittaa ja arvostaa toista. Kun Suomen uskonnollinen ja kulttuurinen maisema monimuotoistuu kovaa vauhtia, tarvitsemme lisää vuoropuhelua.

Tavaamisesta sujuvaan uskonnonlukuun

Ennakkoluulojen hälventäminen on erityisen tärkeää, kun liikkeellä on jatkuvasti viestejä, joilla pyritään luomaan ja vahvistamaan viholliskuvia kulttuurien ja uskontojen välillä. Uskontoa voidaan käyttää myös epäterveesti oikeuttamaan toisten alistamista, terroria tai väkivaltaa.

Tarvitsemme myös uskontojen lukutaitoa. Koululla on tässä tärkeä rooli. Suomessa on tehty jo kauan sitten se perusratkaisu, että jokaiselle opetetaan omaa uskontoa koulussa – julkisesti valvottuna, opetussuunnitelmien puitteissa ja opettajalta pätevyyttä edellyttäen.

Parhaimmillaan oman uskonnon opetus voi ehkäistä ääriajattelua, vahvistaa tervettä identiteettiä ja lisätä ymmärrystä muista uskonnoista.

Parhaimmillaan oman uskonnon opetus voi ehkäistä ääriajattelua, vahvistaa tervettä identiteettiä ja lisätä ymmärrystä muista uskonnoista. Koulujen uskonnontunneilla tänään pohditaan moraalisia ja eettisiä kysymyksiä. Siellä mietitään maailmankatsomusta. Siellä opitaan ymmärtämään omaa kulttuurista taustaa ja arvostamaan toista.

Aito vuoropuhelu perustuu aina toisen ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen. Se on sivistystä parhaimmillaan.

Kirjoitus on osa Maan suolan Kirjeitä kirkossa -sarjaa

Kuva: Lauri Heikkinen/ Valtioneuvoston kanslia

 

Sanni Grahn-Laasonen on opetusministeri (kok.), joka vastaa myös kirkollisasioista