Oulun hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen toteaa, että seksuaalinen häirintä -teemassa tulee kiinnittää riittävästi huomiota sekä ennaltaehkäisyyn että jälkihoitoon: ”uusia malleja on syytä harkita.”
#Totuusvapauttaa on vapaaehtoisvoimin, ilman organisaatiota syntynyt kampanja, jonka tavoitteena on ”herätellä kirkkoa löytämään toimivampia rakenteita ehkäisemään seksuaalista häirintää ja kantamaan vastuunsa silloin, kun häirintää tai hyväksikäyttöä on tapahtunut.” Lisäksi kampanja pyrkii ”muuttamaan rakenteita, kulttuuria ja asenneilmapiiriä, että seksuaalisessa häirinnässä toteutuisi oikeasti nollatoleranssi.”
Kampanjan puitteissa on mahdollisuus allekirjoittaa nettivetoomus, jos on itse kokenut seksuaalista häirintää tai haluaa allekirjoittamalla osoittaa tukensa sitä kokeneille. Helmikuun 7. päivään mennessä allekirjoittajia oli noin 650.
Kampanjassa todetaan, että seksuaaliseen häirintään voitaisiin puuttua ja sitä voitaisiin ehkäistä esimerkiksi luomalla hiippakuntiin verkostoja, joissa kaksi henkilöä, nainen ja mies, toimisivat kirkon nimeäminä ja kouluttamina luottohenkilöinä. Tällainen järjestelmä on käytössä Ruotsin kirkossa. Luottohenkilöön voivat ottaa yhteyttä häirintätapauksissa niin kirkon työntekijät, luottamushenkilöt kuin seurakuntalaiset. Suomessa vastaavanlainen järjestelmä on käytössä jo Porvoon hiippakunnassa. Lisäksi tällainen käytäntö on kaikissa Luterilaisen maailmanliiton järjestämissä kokouksissa.
Seksuaaliseen häirintään voitaisiin puuttua ja sitä voitaisiin ehkäistä esimerkiksi luomalla hiippakuntiin verkostoja, joissa kaksi henkilöä, nainen ja mies, toimisivat kirkon nimeäminä ja kouluttamina luottohenkilöinä.
#Totuusvapauttaa nostaa esiin toukokuussa 2017 kokoontuneen Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen julkaiseman päätöslauselman, jossa se rohkaisee jäsenkirkkojaan seksuaalisen väkivallan poistamiseen omasta piiristään. Päätöslauselman mukaan tämän tulee tapahtua eettisesti ja teologisesti kokonaisvaltaisesti sekä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kirkkoja kehotetaan myös keräämään väkivallasta selviytyneiden todistajanlausuntoja, niin että heidän tarinansa tulee kerrotuksi ja seksuaalisen väkivallan ympärillä vallitseva hiljaisuus rikottua.
#Totuusvapauttaa -kampanjan vetoomus allekirjoituksineen aiotaan luovuttaa kirkolliskokoukselle ensi toukokuussa.
Seksuaalista häirintää kokeneet voivat lähettää oman kertomuksensa kampanjan vastuuhenkilöille netissä. Kertomus julkaistaan anonyymisti kampanjan blogissa, jos lähettäjä niin haluaa.
Mahdollisiin epäkohtiin on puututtava aktiivisesti
#Totuusvapauttaa-kampanjan sisältöihin tutustunut Oulun hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen pitää kampanjaa hyvänä. Hänen mielestään epäasialliseen kohteluun puuttumista ja siihen liittyviä järjestelyjä tulisi vahvistaa kirkossa.
– Kirkkoa velvoittavia epäasialliseen kohteluun ja siihen puuttumiseen liittyviä määräyksiä ja ohjeita on jo olemassa. Niitä on kirjattu työturvallisuuslakiin ja kirkon virkaehtosopimukseen. Lisäksi on olemassa erilaisia suosituksia ja ohjeistuksia. Ne täytyy saada tarvittaessa käytäntöön riittävän tehokkaasti. Toki myös uusia malleja on syytä harkita.
Ruotsalainen toteaa seurakuntien olevan hyvin itsenäisiä.
– Tästä seuraa se, että erilaisten asioiden eteneminen tai mahdollisiin epäkohtiin puuttuminen on melko paljon kiinni johtavien viranhaltijoiden valveutuneisuudesta. Esimiesten lisäksi työtoverien vastuu on suuri.
Ruotsalainen korostaa myös tuomiokapitulien roolia.
– Meidän tehtävämme on toimia tarvittaessa unilukkarina. Olemme päättäneet ottaa seksuaalinen häirintä -teeman esille seuraavilla, ensi marraskuussa pidettävillä hiippakunnallisilla johtamisen päivillä, jossa tapaamme lähes kaikki seurakuntien johtavat viranhaltijat. Lisäksi olemme jo päivittäneet tuomiokapitulin omat teemaan liittyvät periaatteet.
Työelämän yhteinen asia
Ruotsalainen toteaa, että seksuaalinen häirintä -teemassa tulee kiinnittää riittävästi huomiota sekä ennaltaehkäisyyn että jälkihoitoon.
– Jos seksuaalista häirintää on tapahtunut, uhrin kohtaamiseen pitäisi olla taitoa kaikilla tasoilla. Meidän täytyy tutkailla, ovatko omat toimintatapamme tuomiokapitulissa sellaisia, että ihmiset uskaltavat kääntyä puoleemme.
– Täytyy myös pohtia, olisiko luottohenkilömalli hyvä ottaa käyttöön. Itse en tunne Ruotsin kirkon luottohenkilöverkoston toimintaa tarkemmin. Tunnistan kuitenkin sen, että osaamista ja ymmärrystä uhrien tukemiseen tulisi saada kirkkoomme lisää.
Ruotsalaisen mukaan kirkko on seksuaalinen häirintä -teeman suhteen samassa tilanteessa kuin muu yhteiskunta.
– Teemaan ollaan herätty nyt koko yhteiskunnassa ja hyvä niin. Tämä on myös koko työelämän yhteinen asia. Kysymys ei ole mistään kohtalonomaisesta asiasta, vaan siihen voidaan vaikuttaa.