Ajatuksia Euroopan Kirkkojen Konferenssin Seeking Justice and Prosperity –asiakirjan äärellä
Eurooppaa on luonnehdittu Aasian mantereen läntiseksi niemekkeeksi, jossa asuu alueen kokoon nähden poikkeuksellisen monia kansallisuuksia. Historia paljastaa, että yhteiselo ei ole ollut useinkaan erityisen rauhaisaa, koska eurooppalaiset kansakunnat ja niiden järjestäytyneet yksiköt, valtiot, ovat etsineet toistensa kustannuksella itselleen riittäväksi katsomaansa tilaa ja oikeutettuna pitämäänsä asemaa.
Euroopan geopoliittinen erityislaatuisuus ja siihen liittyvät haasteet ovat ohjanneet etsimään Eurooppaa, joka rakentaisi maanosaa mahdollisimman yhtenäisenä. Erilaisten kansojen, kulttuurien ja kielien yhdistäminen on osoittautunut kuitenkin vaikeaksi. Rooman valtakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja Habsburgien imperiumi tarjosivat omia ratkaisujaan, mutta ennen pitkää ne hapertuivat ja katosivat maailmankartalta. Viime vuosisata todisti Euroopan alttiuden joutua suoranaisten maailmanvalloitusyritysten astinlaudaksi, olipa kyseessä Britannian imperiumi, Saksan kolmas valtakunta tai Neuvostoliiton maailmalle tarjoama kommunismi.
Toisen maailmansodan jälkeen runnellun Euroopan raunioiden keskellä virisi jälleen kerran ajatus sellaisesta maanosaa yhdistävästä valtiollisesta järjestelmästä, joka takaisi rauhan ja vakauden. Euroopan unioni poikkeaa lähtökohdissaan aikaisemmista maanosan yhdistämiseen pyrkineistä yrityksistä siinä, että sen perustana on vapaaehtoisuus. Euroopan unioni ei voi pakottaa mitään valtiota liittymään itseensä vaan valtion on itse tehtävä päätös liittymisestä ja toimittava niin, että liittymisen edellytykset täyttyvät.
”Mitä olisi Eurooppa ilman kristillistä kirkkoa?”
Euroopan yhtenäisyyden hahmottaminen ei näytä olevan nykyisin oleellisesti helpompaa kuin aiempina vuosikymmeninä ja –satoina. Edelleen tällä Aasian läntisen niemekkeen alueella asuu lukuisia kansakuntia, ja ihmisiä yhä uusista, maanosalle ennestään vieraista kansoista asettuu tänne pysyvästi. Euroopan perinteinen vitsaus, nationalismin muureja pystyttävä muoto, vahvistuu. Yhtenäisyyden rakentamisessa ovat hyvät neuvot yhä kalliita.
Euroopan kansoja yhdistäviä tekijöitä listattaessa on mahdotonta sivuuttaa kristillistä uskoa ja kristillisiä kirkkoja. ”Mitä olisi Eurooppa ilman kristillistä kirkkoa?” on merkityksellinen kysymys, vaikka myönnämmekin tosiasian, että monet maanosaamme ravistelleista sodista ovat saaneet käyteainetta erilaisten kristinuskon tulkintojen jännitteistä. Joka tapauksessa protestanttisen, roomalais-katolisen ja ortodoksisen todellisuuskäsityksen pohjalle on rakentunut valtiollisia järjestelmiä, joita yhdistää kristillisen uskon keskeinen uskonnollinen sisältö.
Kristinuskon ja kirkkojen keskeisen historiallisen roolin näkökulmasta on mitä luontevinta, että kirkoilla on edelleen intressiä maanosamme tulevaisuuteen liittyviin asioihin. Tämän vuoksi Euroopan Kirkkojen Konferenssin (EKK) tuore julkaisu Kohti oikeudenmukaista ja vaurasta tulevaisuutta Euroopan unionissa – Euroopan talouden ohjausjärjestelmä: teologian, talouden ja politiikan välinen vuoropuhelu (Seeking justice and prosperity for our common future in the European Union – European economic governance: a dialogue between theology, economics and politics) on nähtävä tärkeänä puheenvuorona yhteisöiltä, jotka ovat eri tavoin vahvasti vaikuttaneet nykyisen Euroopan muotoutumiseen.
EKK:n asiakirjassa annetaan vahva kannatus Euroopan unionin kehittymiselle. Tähtäimessä on laajasti ymmärretty ihmisen hyvä, joka ei voi rakentua pelkästään taloudellisille arvoille vaan jossa eettisellä harkinnalla tulee olla tärkeä sija. Asiakirjassa etsitään tapaa, jolla eurooppalaisessa kontekstissa politiikka ja teologia voisivat pysyä keskinäisessä hedelmällisessä dialogissa.
Tähtäimessä on laajasti ymmärretty ihmisen hyvä, joka ei voi rakentua pelkästään taloudellisille arvoille vaan jossa eettisellä harkinnalla tulee olla tärkeä sija.
Asiakirjassa esitetyt ajatukset ja toimenpide-ehdotukset nousevat Euroopan kirkoille yhteisestä kristillisestä ihmiskuvasta, jossa etsitään ihmisen kokonaisvaltaista hyvää. Ihmistä ei nähdä ensi sijassa yksilönä, joka voidaan määritellä hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja havaittavien piirteiden perusteella. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen on persoona, joka määrittyy ennen kaikkea suhteissa toisiin persooniin. Persoona siis muotoutuu omanlaisekseen vuorovaikutuksessa. Ihmisten väliset merkitykselliset relaatiot eivät rajoitu kuitenkaan vain lähipiiriimme vaan niissä on otettava huomioon jopa kansalliset ja nykyisin yhä enemmän myös ylikansalliset yhteydet. Ilmastonmuutos on esimerkki globaalista haasteesta, johon vastaamisessa kristillisen ihmiskuvan relaatioita korostava piirre on tärkeä toiminnan lähtökohta. Omassa maanosassammekin havaitsemme, että tarvitsemme toisiamme yli kansallisvaltioiden rajojen vahvistaaksemme maanosamme vakautta ja turvallisuutta.
Euroopan Kirkkojen Konferenssin asiakirjassa talouden nähdään pyrkivän ihmisten hyvään ja sitä pidetään yhtenä mutta ei suinkaan ainoana ihmisten välisten relaatioiden muotona. Se tarvitsee rinnalleen myös toisenlaisia relaatioiden ilmentymiä, ennen muuta sosiaalista vastuunkantoa. Tämän vuoksi talous ei voi toimia kestävällä tavalla ilman vahvaa humaania ja eettistä ulottuvuutta. Seeking Justice and Prosperity –asiakirja herättääkin aiheellisen kysymyksen, mitä Euroopassa merkitsee kohtuus ja heikossa asemassa olevien huomioon ottaminen.
Asiakirja vahvistaa näkemystä, että ihmisen kokonaisvaltainen hyvä edellyttää luovaa jännitettä taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välillä tavalla, jossa kumpikaan ei voi dominoida toista. Tämän jännitteen hyödyntäminen eurooppalaisen yhteisen tulevaisuuden rakentamisessa ei ole aivan helppoa jo senkään takia, että vakiintuneissa demokratioissa korostuu tarve suunnata voimavaroja kulloinkin käsillä olevien ajankohtaisten ja useimmiten taloudellisten ongelmien ratkaisemiseen laajempien ja kokonaisvaltaisempien näkymien kustannuksella. Kuitenkin juuri jälkimmäiset ansaitsisivat niin kansallisten kuin EU:n päättäjienkin suuremman huomion. Tämän vuoksi on yhä uudelleen kysyttävä, miten osaisimme eurooppalaisina katsoa riittävän pitkälle eteenpäin ohi tämän hetken sinänsä polttavien ja ratkaisuaan kaipaavien ongelmien.
Millaisen Euroopan haluamme? Vastauksen etsimisessä tarvitaan ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, relaatioita, jotta voisimme osallistua yhteisen näyn rakentamiseen. Juuri tähän antaa aineksia Euroopan Kirkkojen Konferenssin Seeking Justice and Prosperity –asiakirja.
Avauspuheenvuoro kirkon EU-talouspolitiikkaseminaarissa Helsingissä 5.6.2017