Luomisen teologian sijasta pitäisi puhua evoluution teologiasta. Evoluution Jumala puhuu evoluution kieltä. Evoluution teologia on puhetta Jumalasta luonnontieteellisen maailmankuvan viitekehyksessä. Jos Jumala toimii maailmassa evoluution kautta, mitä teologisia johtopäätöksiä siitä olisi syytä tehdä?
Teologinen ajattelu on aina ollut suhteessa vallitsevaan luonnontieteelliseen maailmankuvaan. Niin Raamatun kirjoittajien kuin kirkkohistorian teologien ajatukset Jumalasta, ihmisestä ja maailmasta ovat käyneet vuoropuhelua sen tiedon kanssa, mikä kunkin ajan ihmisillä on ollut ympäröivästä luodusta todellisuudesta.
Niin nytkin: tieteellinen käsitys maailman synnystä ja biologisesta evoluutiosta vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme ihmisen ja luonnon, Jumalan ja Hänen tarkoituksensa.
Luomisen teologiasta puhuminen on vähän vanhanaikaista ja harhaanjohtavaa. Luomisesta puhuminen on nykyajan tieteellisen maailmankuvan omaavalle ajattelevalle ihmiselle omituista. Hän katsoo, että luomismyytti on aikansa elänyt tarina, joka perustuu muinaisten kansojen tapaan löytää selitys, mistä olemme tulleet tai tulkinta sille, miksi olemme olemassa.
Evoluutio antaa paljon mielekkäämmän selityksen. Ihmiset rakentavat todellisuuden tulkintansa sille.
Itä-Afrikkaa vaivaavat suunnattomat heinäsirkkaparvet. Aavikkokulkusirkkojen aiheuttama tuho on valtava katastrofi. Mieleen palautuvat Exoduksen kuvaukset Egyptistä. Teologinen tulkinta heinäsirkkaparvista kuului: tämä oli Jumalan rangaistus Faraolle ja Egyptin kansalle. Luonnontieteellinen selitys on varmaan nykyaikana toinen.
Jumala on evoluution Jumala
Ovatko nämä kaksi tulkintamallia yhteensovittamattomia? Toinen on niin sanottu luonnollinen ja tutkimustietoon perustuva ja toinen yliluonnollinen, tieteeltä salattua syvempää merkitystä etsivä.
Evoluution teologia pyrkii yhdistämään nämä molemmat: kun pääsemme ymmärtämään luonnossa tapahtuvaa, pääsemme lähemmäksi ymmärrystä, miten Jumala toimii ja miten Hän haluaa meidän osallistuvan Hänen toimintaansa, jottei vastaavia luonnonkatastrofeja ainakaan ihmisen toiminnan seurauksina syntyisi.
Nykyajan ajattelu on kauttaaltaan evoluution sävyttämää. Eivät pelkästään luonnontieteet rakennu evoluution ympärille vaan myös ihmistieteet kuten psykologia ja sosiologia. Jopa taloustieteet ja tietojenkäsittelytiede hyödyntävät evoluution ajatusmalleja.
Jos evoluutio on tieteellinen tosiasia ja jos Jumala on olemassa, on evoluutio Jumalan tarkoittama. Jos kaikki elämässä on evoluution tulosta ja Jumala on olemassa, on evoluutio Jumalan tapa toimia. Jumala on evoluution Jumala. Kaikki puhe Jumalasta on puhetta evoluutiosta. Kaikki teologia on evoluution teologiaa. Sellainen teologia, joka ei ole evolutiivista, ei ole oikeaa tai totta puhetta Jumalasta.
Kaikki puhe Jumalasta on puhetta evoluutiosta
Raamattu puhuu evoluution kieltä. Jumalan puhuttelu Raamatun ihmisten maailmassa näyttää aina liittyneen kasvuun, muutokseen, kehitykseen ja sellaisiin prosesseihin, joista nykyään puhutaan kompleksisuusteorian sisällä. Tällaisia ovat ennustamattomuus, kytkeytyminen, eloperäinen mukautuva organisaatio (monimutkainen ekosysteemi, jossa tapahtuu jatkuvaa sopeutumista ja muutosta), itseorganisoituminen. autopoiesis (itseriittoinen organismi), yhteisevoluutio ja emergenssi.
Jumalan tapaa toimia ihmisten kanssa vuoropuhelussa ei kuvata tällä käsitteistöllä, mutta voidaan tulkita ja ymmärtää tuoreella tavalla tämän avulla. Manchesterin piispa ja matemaatikko David Walker piti Tampereen hiippakunnan johtamisfoorumissa tajunnan räjäyttäneen puheen Aamoksen kirjan tulkinnasta systeemisen kompleksisuuden näkökulmasta.
Kompleksisuusajattelu perustuu evoluutiosta tehtyihin havaintoihin. Kun katselemme systeemejä tämän mallin läpi, olemme tunnistaneet Jumalan salatun tavan vaikuttaa systeemeissä. Systeemeillä tarkoitan keskinäisessä vuorovaikutus- ja riippuvuussuhteessa olevia organismeja ja yhteisöjä.
Kriittinen tiede väittää vastaan: Sen paremmin luonnon evoluutiota, kompleksisuusteoriaa kuin systeemistä evoluutiota (esimerkiksi ihmisyhteisöissä) ei tarvitse selittää millään ulkopuolisella toimijalla, älykkäällä suunnittelijalla, näkymättömällä kädellä tai ohjaavalla järjellä. Jumalaa ei tarvita selittämään mitään. Vastaan: Nämä mallit, teoriat ja tieteen todistamat havainnot tarvitaan selittämään, miten Jumala toimii ja mitä Hän on.
Jumala toimii evoluution sisällä ja Hän on evoluution sisäinen mieli. Kun tiede sanoo, ettei evoluutiolla ole mieltä, tarkoitusta eikä päämäärää, evoluution teologia vastaa: Juuri niin Jumalan salattu mieli ihmiselle näyttäytyy.
Jumala toimii evoluution sisällä ja Hän on evoluution sisäinen mieli
Ymmärrän Jumalan luomistyön evolutiivisena prosessina, jatkuvan luomisen tapahtumana, kehityskulkuna ja jatkuvan uusiutumisen prosessina. Tästä käytetään nimitystä teistinen evoluutio. Se on varmasti teologisen ajattelun valtavirtaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kuitenkin väitän, että tästä ei ole tehty teologisia johtopäätöksiä. Mitä siitä seuraa uskon tulkinnassamme ja teologisessa praksiksessa, että Jumala toimii evoluution tavalla?
Esimerkiksi miten teemme ekoteologiaa? Jos etsimme luonnonsuojelulle ja ilmasto-ohjelmalle teologisia perusteita vain Raamatusta, olemme aika rampoja. Meidän pitäisi ottaa yhtä todesta toinen Jumalan meille antama raamattu, jonka kautta Jumala puhuu: evoluutio.
Jumala on geeneissä
Ihmisen luomista kuvataan näin: ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Miten tämä on ymmärrettävissä sen ihmisen kehitystä koskevan tiedon valossa? Ne biologiset ja kemialliset elementit, joita ”maan tomussa” oli, muokkautuivat elolliseksi elämäksi ja kehittyivät evoluutioprosessissa kohti yhä korkeamman tietoisuuden tasoa. Nyt osaamme lukea tätä DNA geeniperimää ja todeta, että ihminen on Jumalan kuvana koostunut geneettisesti samoista aineksista tai geeni-informaatiosta kuin muukin elollinen ”Jumalan kuva”.
Jumala on geeneissä. Jumalan kuvana oleminen ymmärretään evoluution teologiassa uudella ja nykyihmiselle ymmärrettävällä kielellä. Evoluution teologian ytimessä on inkarnaatio. Jumala tuli ihmiseksi. Hän jakaa kanssamme samat geenit ja samat atomit. Jeesus on osa samaa evoluutiobiologista prosessia kuin mekin.
Brasilialainen teologi Leonardo Boff rakentaa oman luonnontieteen ja kristinuskon yhdistävän visionsa juuri inkarnaation ympärille. Jyri Komulainen on julkaissut Areiopagi.fi -sivustolla hyvän kuvauksen hänen ajattelustaan. Katso lisää https://www.areiopagi.fi/2015/01/jeesuksen-vapauttava-missio-ja-kosminen-evoluutio/
Jumala tuli ihmiseksi. Hän jakaa kanssamme samat geenit ja samat atomit
Panenteistinen ajatus Jumalasta on erilainen kuin panteistinen. Panteismi on näkemys, että Jumala on luonnossa. Panenteistinen ajatusmuoto katsoo, että luonto on Jumalassa. Kaikki mitä luonnossa tapahtuu, tapahtuu Jumalassa. Myös evoluutio on Jumalan mielensisäinen prosessi. Todettakoon, että Boff ja monet muut panenteistit pitäytyvät tiukasti kolminaisuusoppiin, mutta tuovat uutta syventävää näkökulmaa siihen, miten Isä ja Poika ja Pyhä Henki kommunikoivat ja toimivat maailmassa.
Evoluution peruskäsitteitä
Teologiaa on mahdollista ja syytä rakentaa luonnontieteellisessä viitekehyksessä. Kristinuskon kertomus ja evoluution tarina ovat samaa Jumalan pelastavaa toimintaa maailmassa. Jos kaikki on luotu Kristuksessa ja Kristus vapauttaa ihmiset ja koko luomakunnan, eivätkö evankeliumi ja evoluutio puhu samaa kieltä?
Olisi houkuttelevaa työstää joitakin evoluution peruskäsitteitä teologisesti juuri edellä kuvatusta näkökulmasta. Otan joitakin esimerkkejä:
Perinnöllisyys
Jeesuksen genealogia kertoo, että lihaksi tullut Jumala on osa ihmisten geeniperimää ja että perimällä on merkitystä. Perinnöllisyystiede on antanut valtavan määrän tietoa, mitkä ovat periytymisen lainalaisuudet ja mekanismit.
Teologia puhuu perimätiedon merkityksestä, ajatukset ja aatteet kulkevat tradition virrassa, jalostuvat, muuntuvat ja uusiutuvat. Jotain säilyy. Seurakunta yhteisönä kantaa sekä biologista että sosiaalista DNA:ta. Mitä perimän tutkimus voisi opettaa meille teologeille Pyhän Hengen tavasta kantaa yhteistä perintöämme ja luoda uutta?
Variaatio
Luonnonvalinta edellyttää riittävän määrän variaatioita populaatiossa. Se on siis oikein hyvä asia, koska se vie kehitystä eteenpäin, generoi uutta ja ennennäkemätöntä. Se on jatkuvan luomisen prosessin ehdoton edellytys.
Mitä Jumala tällä haluaa viestittää? Suosi poikkeavuutta ja erilaisuutta. Vain se synnyttää uutta. Raamatun Jumala näytti toimivan niin, että Hän valitsi poikkeamia, ”niitä, jotka eivät mitään ole”. Jos opimme ymmärtämään syvemmin evoluutiossa tapahtuvien variaatioiden merkitystä, ehkä ymmärrämme jotakin syvemmin Jumalan salatusta viisaudesta.
Mutaatio
Mutaatiot ovat kai vähän kuin häiriöitä, DNA:n vaurioita, ymmärtääkseni tuhoutuvia ja elinkelvottomia. Mutta ne voivat olla hyödyllisiä: Niistä voi tulla raaka-ainetta uusien geenien muodostumiselle. Ja uusien yhdistelmien kautta ne voivat tuottaa uusia toimintoja.
Mikä on Jumalan ajatus tuhoutuvien ja uusia geenejä tuottavien mutaatioiden sattumanvaraisessa leikissä? Pohjaton uteliaisuus sen suhteen, mitä vielä voisi kokeilla ja löytää? Mitä käytännön teologiaa tämä voisi meissä synnyttää?
Adaptaatio
Jotta eliö voisi paremmin elää ympäristössään, se pyrkii sopeutumaan. Kyseessä on pitkä evoluution prosessi, jonka kuluessa tämä adaptaatio tapahtuu. Puhumme sujuvasti kulttuurisesta adaptaatiosta ja teologisesta kontekstualisoinnista ehkä ollenkaan ajattelematta, että puhumme evoluution meille opettamaa kieltä.
Evolutiivisen adaptaation tutkimustuloksia kannattaisi hyödyntää syvemmin. Esimerkiksi miten yhteisö hankkii aikaisemmista sukupolvista eroavia uusia piirteitä uudessa toimintaympäristössä? Millaisia surkastumia yhteisöön jää, kun jotkin piirteet ovat käyneet merkityksettömiksi uudessa ympäristössä?
Yhteistyö
Useilla eliöillä on vuorovaikutussuhde ja riippuvuussuhde toisiin eliöihin samassa elinympäristössä kuten vaikkapa sienillä ja puilla. Ne tekevät yhteistyötä ja kehittyvät yhteisevolutiivisesti (co-evolution). Tämä on teologisesti äärimmäisen mielenkiintoista.
Jumala ei ole tarkoittanut ketään eikä mitään elämään yksin. Jumalan ajatus on, että kaikki kehittyy yhdessä, oppii yhdessä, kietoutuu yhteen ja tulee riippuvaisiksi toinen toisistaan. Evolutiivinen taloustiede perustaa teoriansa tälle ajatukselle. Mitä on evolutiivinen teologia tästä näkökulmasta?
Sukupuutto
Suurin osa maapallolla eläneistä eliölajeista on kuollut sukupuuttoon. Silti koko ajan syntyy uusia lajeja. Sukupuuton merkitystä tai edes sen mekanismeja ei ehkä vielä ymmärretä. Jumala on luvannut Raamatussa ja evoluution kielelläkin, että kaikki elämä ei tuhoudu. Ainakin jotkut luonnontieteilijät ajattelevat, että kaikkien lajien kohtalo on sukupuutto jossain vaiheessa.
Teologit puhuvat elämän rajallisuudesta, ekonomistit tuotteiden, yritysten ja organisaatioiden elinkaaresta. Mitä luonnossa tapahtuva kuolema opettaa meille teologisesti?
Edellä oleva on haparoivaa vuoropuhelua, yhteisen kielen etsimistä, alkeellista evoluution teologian aavistelua. Ehkä löydän keskustelukumppanin, jonka kanssa jatkaa ajatustyötä.
Suosittelen lämpimästi areiopagi.fi -sivustoa evoluutioajattelusta ja teologiasta kiinnostuneille https://www.areiopagi.fi/evoluutio/. Tarkoituksenani on tällä hieman kärjistävällä kirjoituksella virittää teologista keskustelua siitä, mihin luonnontieteellinen maailmankuva meidät kirkkona ja teologeina kutsuu.
Jos ymmärrämme, että Jumalan tapa luoda ja toimia on evoluutio, mitä se tarkoittaa meille? Jonkinlaisen prosessiteologian suuntaan ainakin oma ajatteluni näyttää nytkähtäneen.
Ari Hukari on teologian tohtori, pastori ja konsultti
Artikkelikuva: NASA / Unsplash