15.2.2017 / Yleinen

Elämässä uusi mahdollisuus vai orjantyötä pikkurahalla?

Julkaistu Kategoriat YleinenAvainsanat ,
Jaa:

Long Play kansikuvaTutkivan journalismin lippulaivana tunnettu Longplay-lehti on tarttunut isoon asiaan: käytetäänkö työkokeilua ja kuntouttavaa työtä väärin ja pyritäänkö siitä vielä taloudellisesti hyötymään? Tekstin ovat kirjoittaneet Anu Silfverberg ja Reetta Nousiainen. Silfverberg toimii LP:n päätoimittajana ja Nousiainen on vapaa toimittaja.

Päivin tapaus (nimi keksitty) on silmiä avaava. Aikuinen ja työkykyinen nainen tekee täysin työkykyisenä kuntouttavassa työssä samaa työtä kuin palkkatyössä olevat – saaden kuitenkin palkan sijasta normaalin työttömyyskorvauksen lisäksi 9€ korvauksen päivässä. Aiempi kuntouttavan työn jakso oli vanhusten parissa: ”vanhusten ryhmäkodissa Päivi vastasi vanhusten kuntoutuksesta, vaikka oli itsekin viranomaisten papereissa kuntoutuja. Työ oli raskasta, eikä siihen perehdytetty.” Kirjoituksessa ei tarkemmin kuvata Päivin taustoja tai työttömyyden syitä ja vaikutuksia.

Hädänalaisten hyväksikäyttö on sekä häpeällistä että väärin.

Kirjoittajat ovat löytäneet tämän kaltaisia esimerkkejä riittävän paljon, jotta hyvällä syyllä voi puhua ongelmasta.

Myös kuvaukset, joissa työkokeiluun osallistuvien työpanoksella korvataan normaalia palkkatyötä, osoittavat että ongelma on olemassa ja siihen tulee tarttua. On kohtuutonta, että varsinkin yritystoiminnan harjoittajat voisivat tehdä tulosta käyttämällä hyväkseen hädänalaisten asemaa. Hädänalaisten hyväksikäyttö on sekä häpeällistä että väärin.

Entä hyvät puolet?

Longplayn-artikkeli ei panosta jutussa kovin paljon siihen, mitä hyvää kuntouttava työ tai työkokeilu saavat aikaan. Toki kirjoittajat mainitsevat, että aivan valtava enemmistö on tyytyväinen päästessään toiminnan piiriin. Kirjoittajat sanovat, että yli 80% pitää kuntouttavaa työtä hyvänä ratkaisuna itselle.

Toinen numerotieto on Vantaalta: pesulasta on 29 kuntouttavassa työssä olleista työllistynyt jo 12. Sehän on yli kolmannes. Tuo tieto on rohkaiseva, koska jutun tekijät toisaalla sanovat vain alle 5% pääsevän kiinni palkkatyöhön.

Vaikka taloudellinen hyöty ei ole kovin suuri, niin vielä tärkeämpää on saada arkeen rutiineja, ohjausta, sääntöjä. Tätä porukkaa kirjoittajat eivät juuri kuvaa, haastattele tai päästä ääneen.

Kirjoituksessa tulee ilmi, että kuntouttavan työn ja työkokeilun päälinjoista tulee hyvä palaute jopa silloin, kun ihmiset eivät löydä takaisin palkkatyöhön. Työkokeilu ja kuntouttava työ saattavat olla hieno juttu, koska sen kautta on mahdollisuus moneen sosiaalisesti tärkeään asiaan. Ennen kaikkea sen seurauksena kuuluu hetken taas työyhteisöön.

Olisi aivan oman juttunsa arvoinen asia miettiä työmarkkinoiden muutosta ja myös sitä, että voivatko jutussa kuvatut välityömarkkinat kehittyä positiiviseen suuntaan, kuten professorit Heikki Hiilamo ja Pasi Moisio esittävät. Kolikolla on toinen puoli.

Osuu ja unohtaa

Longplayn-artikkeli on osuva, tarkka ja samalla yksipuolinen. Tässä suhteessa tutkivan journalismin lippulaiva voisi olla vieläkin parempi. Ehkä kuitenkin yhteen juttuun mahtuu vain yksi hyvin myyvä kärki. Sitä paitsi on syytä muistaa, että niin kauan, kun pitkäaikaistyötön voi joutua systeemin uudelleenriistämäksi on siitä puhuttava

Juttu ei yritäkään selvittää, mikä on työkokeilun ja kuntouttavan työn kokonaiskuva. Se olisi ollut ansioksi, mutta jää mehukkaamman teeman varjoon.

Longplay-artikkeli jättää jälkeensä kaksi ajatusta. Onpa hienoa, että on olemassa työttömyyden ja palkkatyön välissä mahdollisuuksia osallistua. Ja toisaalta: on tärkeää, että tähän alueeseen liittyvät sudenkuopat ja väärinkäytökset perataan tarkasti. Tässä jälkimmäisessä asiassa kirjoittajat tekevät hyvää jälkeä.

Long Play 44: Ilmaista työtä tarjolla
Teksti: Anu Silfverberg ja Reetta Nousiainen
Lukuaika 45 min, merkkimäärä 43 300.

Hanki artikkeli tästä.