20 puheenvuoroa ihmisoikeuksista on sarja, jossa kirkon ja yhteiskunnan eri alojen asiantuntijat tuovat esiin ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Kirjoitukset julkaistaan kahden viikon välein Kytkin-lehdessä.
Joitakin viikkoja sitten Twitterissä käytiin keskustelua syrjinnästä suomalaisilla työpaikoilla. Kiihkeään keskusteluun osallistui moni mukaanlukien SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, kansanedustaja Juhana Vartiainen ja tämän kirjoittaja.
Keskustelun tuoksinassa Vartiainen ilmoitti (21.11.), ettei ”hyväksy työpaikan apartheidia”. Hän sanoi tarkoittavansa ”apartheidia sen nojalla, kuuluuko työntekijä liittoon – eli voiko vaikuttaa samalla tavalla työpaikkansa asioihin”.
Itsekin käytin apartheid-sanaa: ”Kiky (kilpailukykysopimus) ei olisi poistanut työelämän apartheidia – ei työntekijöiltä eikä yrityksiltä. Laeissa on kymmeniä sopimisen kieltoja yrityksille, jotka eivät kuulu liittoihin”, twiittasin (21.11.).
Apartheid-sanan käyttö herätti arvostelua varsinkin ammattiyhdistysliikkeen puolella. ”Vähintäänkin halveksuva kommentti oikean apartheidin uhreja kohtaan. Alkaa jo hävettämään teidän puolestanne”, SAK:n työelämäasiantuntija Ismo Kokko totesi.
Ymmärrän apartheid-sanan kritiikin. Apartheid viittaa yleensä rotuerottelupolitiikkaan, jota Etelä-Afrikka toteutti 1948-91. Se oli laillistettua rotusortoa, jonka vastaisessa taistelussa monet menettivät henkensä ja vapautensa.
Ammattiyhdistysliike ja monet kirkot olivat monen muun ohella tukemassa Etelä-Afrikan sorrettuja, mikä oli tärkeää sorron uhreille. Etelä-Afrikan reformoitu kirkko tosin oli pitkään yksi apartheidin tukipilari.
Apartheidin vastaisen taistelun johtohahmo oli 27 vuotta sen vuoksi vankeudessa istunut Nelson Mandela, josta tuli Etelä-Afrikan presidentti. Hän on aikamme ehkä arvostetuin poliittinen johtaja.
Mandelan suuruus näkyi siinä, miten hän vankeutensa jälkeen halusi purkaa jakolinjoja, rakentaa sovintoa ja antaa anteeksi. Hän halusi maan, jossa ei sorreta ketään.
”On tullut aika parantaa haavat. On tullut hetki rakentaa silta yli sen rotkon, joka jakaa meitä. On tullut rakentamisen aika. – Vapauteen ei ole helppoa tietä. Tiedämme, että kukaan ei saa yksin aikaan menestystä. Meidän täytyy sen vuoksi toimia yhdessä yhtenä kansakuntana, rakentaa kansallista sovintoa, rakentaa kansakuntaa, synnyttää uutta maailmaa”, Mandela julisti virkaanastujaispuheessaan.
Onko puhe syrjinnästä Suomen työelämässä perusteltua vai liioittelevaa retoriikkaa?
Suomi ei ole tietenkään apartheid-ajan Etelä-Afrikka. Silti syrjintä on valitettavasti todellisuutta, joka näkyy monessa asiassa, esimerkiksi siinä, että yritykset ovat lain edessä eri asemassa riippuen siitä, kuuluvatko ne työnantajaliittoon vai eivät.
Suomi ei ole tietenkään apartheid-ajan Etelä-Afrikka. Silti syrjintä on valitettavasti todellisuutta
Jos yritys on työnantajaliiton jäsen, sillä on enemmän liikkumavaraa tärkeässä paikallisessa sopimisessa. Liittoihin kuulumattomien toimintaa rajoittaa lähes 50 lakiin kirjattua sopimisen kieltoa.
Näistä monet koskevat olennaisia työelämäkysymyksiä. Jotkut on säädetty työntekijän turvaksi, jotkut liittojen tahdosta estämään kilpailua. Monet lait toimivat tänä päivänä sekä yrityksiä että työntekijöitä vastaan, kun ne yhteistä sopimista estämällä vaikeuttavat mahdollisuutta vastata kilpailuun.
Vähintään yhtä ongelmallista on työntekijöiden erottelu sen perusteella, ovatko he ammattiliittojen jäseniä vai eivät.
Järjestäytyneissä yrityksissä yleensä vain liittojen jäsenet voivat osallistua luottamusmiehen valintaan ja vain liiton jäsen voi tulla valituksi. Jos et kuulu liittoon, olet vailla valtaa merkittävässä työyhteisön asiassa.
Moni työehtosopimus – esimerkiksi tuore teknologia-alan sopimus – antaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia yrityksille, joihin henkilökunta on halunnut valita luottamusmiehen. Jos henkilöstö ei ole halunnut valita luottamusmiestä, tätä sopimisen mahdollisuutta ei ole.
Kysymys on olennainen: työpaikkasopimisen kautta voidaan merkittävästi edistää yrityksen menestystä ja turvata työpaikkoja.
Järjestäytymättömissä yrityksissä tilanne on tältä osin erilainen: jos henkilökunta on halunnut valita edustajakseen luottamusvaltuutetun, hänen valintaansa saavat osallistua kaikki ja valituksi voi tulla myös liittoon kuulumaton. Toisaalta näissä yrityksissä sopimista on rajattu mainituilla kielloilla.
Liittojen jäsenet ovat paremmassa asemassa myös työeläkejärjestelmässä. Laki antaa työntekijä- ja työnantajaliitoille merkittävän vallan valita jäseniä työeläkeyhtiöiden hallintoon näiden eläkeyhtiöiden omien omistajien ohi.
Tämä on erikoista ja periaatteellisesti ongelmallista. Liittoihin kuulumattomat työntekijät jäävät käytännössä kokonaan vaille valtaa koko järjestelmässä.
Tämä on omituista sen takia, että työeläkejärjestelmää rahoittavat ja omistavat kaikki vakuutetut ja vakuutuksenottajat – eivät vain liittoihin kuuluvat.
Suomalaisessa työelämässä ei ole – Luojan kiitos – lakiperusteista rotusyrjintää. Meillä on kuitenkin merkittävää laista lähtevää rakenteellista syrjintää, joka kohdistuu niihin, jotka ovat käyttäneet vapaan yhteiskunnan oikeutta olla kuulumatta liittoon.
Terve yhteiskunta ei syrji ketään – ei sukupuolen, rodun, suuntautumisen, uskonnon, poliittisen näkemyksen mutta ei myöskään sen perusteella, onko päättänyt liittyä liittoon. Terveessä työelämässä jokainen on lakien ja työehtosopimusten edessä samanarvoinen.
Ammattiyhdistysliike on toiminut historiansa aikana vahvasti syrjintää vastaan. Toivottavasti se on valmis kitkemään työelämästä myös järjestäytymättömän työntekijän rakenteellisen syrjinnän.
Mikael Pentikäinen on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja.
Kuva: Markus Sommers