2.10.2017 / Yleinen

Antti Raunio: Reformaation yhteiskunnallinen ulottuvuus

Julkaistu Kategoriat Yleinen
Jaa:

Systemaattisen teologian professori Antti Raunio toteaa, että reformaatioon liittyvä poliittinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus on jäänyt usein vähäiselle huomiolle.

– Reformaatiossa korostui tietysti ajatus yksilön pelastumisesta. Niin Lutherin kuin muiden reformaattoreiden ajatuksena oli, että ihmisen pelastuminen perustuu uskoon ja Jumalan armoon ilman ihmisen omia tekoja. Tämän uskonkäsityksen perusteet johtivat ajattelemaan myös ihmisten yhteisöllistä elämää uudesta näkökulmasta, Itä-Suomen yliopistossa professorina toimiva Raunio toteaa.

Raunion mukaan suomalainen ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voidaankin tietyssä mielessä nähdä luterilaisuuden luomuksena.

– Varsinaista suoraa historiallista liittymäkohtaa reformaation ja 1900-luvun Pohjoismaisten yhteiskuntien välillä on vaikea osoittaa. Sen sijaan luterilaisen sosiaalietiikan ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteet sopivat monissa kohdin yhteen, sanoo Raunio ja toteaa, että tässä yhteydessä luterilainen sosiaalietiikka tarkoittaa reformaattoreiden ajatteluun perustuvaa poliittista teologiaa, eikä niinkään luterilaisten kirkkojen näkemyksiä eri ajankohtina.

Reformaation aikaan sosiaalisten oikeuksien käsitettä ei tunnettu. Luther ja muut reformaattorit ajattelivat kuitenkin siten, että tietyt asiat kuuluvat ihmiselle luontaisesti, koska tämä oli yhteisön jäsen. Reformaattoreille oikeudenmukaisuus ei tarkoittanut vain sitä, että kaikille taataan tasapuoliset mahdollisuudet omien kykyjen käyttämiseen.

– Siihen sisältyi myös ajatus yhteisen hyvän jakamisesta oikeudenmukaisesti. Tämä perustui käsitykseen Jumalasta rakkautena, joka lahjoittaa jatkuvasti luoduilleen kaikkea hyvää. Ihmisen tarkoitus on liittyä tähän lahjoittavan rakkauden liikkeeseen.

Reformaattoreiden mielestä yhteisön tuli huolehtia siitä, että jokainen saa riittävän elannon. Vastaavasti sairaanhoito ja koulutus pyrittiin järjestämään yhteisvastuullisesti.

Vallanpitäjien oli reformaattoreiden mielestä ylipäätään pidettävä huolta kaikkien oikeuksista, varsinkin vähäosaisten

– Nykytermein voitaisiin sanoa, että ihmisellä on oikeus toimeentuloon, terveydenhoitoon ja koulutukseen. Näin ollen jo varhaisessa luterilaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa oli sama näkökulma kuin nykyään: hyvä koulutus on paras keino köyhyyttä vastaan taisteltaessa.

Vallanpitäjien oli reformaattoreiden mielestä ylipäätään pidettävä huolta kaikkien oikeuksista, varsinkin vähäosaisten. Vallanpitäjien oli huolehdittava sosiaalisesta turvallisuudesta ja siitä, että jokaisella oli mahdollisuus olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen.

Kohtuullisuus tavoitteena

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on perustunut pitkälti kohtuullisuuden ajatukselle. Ihmisten välille ei ole haluttu kovin suuria sosiaalisia eroja. Hyvinvointiyhteiskunnan onkin katsottu suosivan keskiluokkaisuutta.

Raunio toteaa, ettei keskiluokkaisuus-termiä tunnettu reformaatioaikana. Tavoitteena pidettiin kuitenkin kohtuullista elämäntapaa.

– Ihmiselle piti riittää se, minkä hän tarvitsi elääkseen ja minkä avulla hän saattoi samalla osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen.

Raunio toteaa, että yhteisen hyvän ajamisen eetoksen myötä Pohjoismaissa niin sanottu sosiaalinen pääoma on vahvassa kurssissa. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa erilaisia sosiaalisia verkostoja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Raunion mukaan vahvaa sosiaalista pääomaa voi pitää ainakin osittain luterilaisen eetoksen ilmentymänä.

Yhteisen hyvän ajamisen eetoksen myötä Pohjoismaissa niin sanottu sosiaalinen pääoma on vahvassa kurssissa.

– Pohjoismaissa on ollut vahva perusluottamus niin viranomaisiin kuin toisiin ihmisiin. Tämä on ollut myös muualta tänne tulleiden kokemus. Perusluottamuksen tunteminen on luonnollisesti hyvin tärkeä asia kaikenlaisessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja yhteiskunnallisessa vakaudessa.

Raunio toteaa, että hyvinvointiyhteiskunnan historiallisena taustana on myös huomion kiinnittäminen työväenluokan oloihin.

– Työväenluokkaan kuuluvat joutuivat kiistämättä elämään ensin hyvin epäinhimillisissä oloissa. Vähitellen heidän olojaan saatiin parannetuksi. Alettiin ajatella siten, ettei ole oikein käyttää toisia hyväksi, vaan jokaisella on oltava riittävä toimeentulo ja turva sairauden tai työttömyyden varalle. Tämäkin muutos on ainakin osittain luterilaisen eetoksen vaikutusta.

Kapitalismi ja puritaanit

Jotkut ovat nähneet reformaation vaikuttaneen kapitalismin syntyyn. Raunion mukaan kapitalistinen ajattelutapa ei pohjaudu luterilaisuuteen, eikä edes alkuperäiseen kalvinismiin. Max Weberin tunnetun teesin mukaan kapitalismi voidaan linkittää Sveitsin reformaation perillisiin, englantilaisiin puritaaneihin, jotka lähtivät Yhdysvaltoihin 1600-luvulla.

– He alkoivat rakentaa uudessa maailmassa omaa elämäänsä. Puritaanit tekivät paljon työtä, mutta olivat samalla säästäväisiä. Heille alkoi kertyä huomattavia pääomia, joita ei ollut tarkoitus käyttää omaksi vaan ennen muuta yritysten hyväksi. Maallinen menestys ja vauraus tulkittiin erityiseksi valittuihin kuulumisen osoitukseksi. Myöhemmin kapitalistinen talousjärjestelmä on pitkälti irtautunut uskonnollisista juuristaan ja sen muotoutumiseen ovat vaikuttaneet muutkin tekijät.

Kohtuullisuuden idean kyseenalaistava malli alkoi aatehistoriallisesti syntyä 1600-luvulla. Ajatuksena oli, että ihminen jollakin tapaa omistaa itsensä ja työnsä tulokset.

– Näin ollen ihminen saa tehdä omaisuudellaan mitä huvittaa. Amerikkalaisen yhteiskunnan voi ajatella rakennetun sen varaan, että ihmisellä on oikeus oman työnsä tuloksiin, eikä muiden sovi puuttua niiden käyttöön.

Hyvinvointivaltion arvostus laskussa

Raunion mukaan suomalainen hyvinvointivaltio on alkanut vähitellen murentua tai ainakin se on alettu hahmottaa eri tavalla kuin aiemmin

– Ajattelu- ja toimintatavoissa on alkanut tapahtua muutosta. Suomessakin on alettu ajatella entistä enemmän siten, että yhteiskunta voi vähentää omaa panostaan ja kansalaisten täytyy itse rahoittaa erilaisia hyviä asioita.

– Kuitenkin perussysteemi on rakennettu sen varaan, että yhteiskunta kantaa vastuunsa. Omasta ja perheen toimeentulosta huolehtiminen asettaa useimmille ihmisille melko tiukat rajat osallistumiselle erilaisten hyvien ja tarpeellisten asioiden tukemiseen.

Raunion mukaan päättäjillä on eri näkemyksiä siitä, mitä hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa ja miten sitä voidaan parhaiten ylläpitää.

– Aina ei liene selvää käsitystä siitä, miten ratkaisut ja toimenpiteet vaikuttavat hyvinvointiyhteiskunnan toimintaedellytyksin. Osalle päättäjistä hyvinvointiyhteiskunnan idea ei ehkä ole enää ylipäätään erityisen tärkeä.

Professori Antti Raunio työskentelee Itä-Suomen yliopistossa

Kuva: Anna-Mari Raunio