Ennen vaaleja, siis eduskuntavaalien YLEn vaalitentissä (11.4.2019), Antti Rinne (SDP) yllätti muut puheenjohtajat ehdottamalla, että paperittomat tulee panna töihin.
”Töihin ja äkkiä. Kielikoulutus ja töihin”, kuului ehdotus.
Tämä olisi Rinteen mukaan tarpeen, koska liika joutilaisuus ja ajan tappaminen elämisen umpikujan keskellä helposti ruokkii kielteisiä ilmiöitä.

Ehdotus synnytti hämmästyksen ja porinan, sillä tunnetusti paperittomat eivät saatehdä töitä.

Mistä on kysymys ja voisiko ongelmaan löytyäkin ratkaisu?

Paperittomat

Juha Sipilän(Kesk) johtamassa hallituksessa Perussuomalaiset vaativat ja saivat merkittäviä tiukennuksia Suomen turvapaikkapolitiikkaan. Tuolloin luovuttiin myös niin sanotusta turvapaikan humanitaarisesta perustelusta, jonka mukaan oli mahdollisuus ottaa huomioon erityisen painavat inhimilliset perustelut, jos muutoin turvapaikkaan oikeuttavat perustelut, erityisesti poliittinen ja uskonnolline vaino, eivät täyttyisi.

Suomen tiukentunut turvapaikkapolitiikka on ollut ihmisoikeuksien näkökulmasta ylipäänsä kyseenalaista ja poliittista ohjausta turvapaikkapäätöksissä on epäilty moneen otteeseen.

Tämän jälkeen Suomeen on syntynyt ehkä kahden tuhannen paperittoman ryhmä, joille ei ole myönnetty turvapaikkaa, mutta joita ei ole voitu myöskään palauttaa takaisin puuttuvien sopimusten tai kohtuuttoman tilanteen takia.

Paperittomat ovat yleisesti aivan kohtuuttomassa umpikujassa, josta ei ole inhimillistä ulospääsyä.

Ratkaisuja

Umpikujan ratkaisemiseksi Rinteen ehdotus olikin tervetullut avaus, vaikka epäselväksi jäikin, miten Rinne ehdotuksensa toteuttaisi.

Miten siis tehdä töitä ilman turvapaikkaa ja työlupaa?

Työkokeilu

Yhden mahdollisuuden voisi tarjota työkokeilun soveltaminen paperittomiin. Siinä ei synny työsuhdetta eikä makseta palkkaa vaan annetaan vain pieni korvaus (9€/päivä), joka täydentää muuta turvaa. Työkokeilussa ei tarvittaisi täyttä ammattitaitoa ja lähinnä tehtäisiin avustavia töitä.

Rinteen malli

Rinne selvensi HS:lle (11.4.), että hänen mielestään paperittomat voisivat työskennellä esimerkiksi kuntien palveluksessa erityissopimuksella, ei palkkatyössä. Näin ei maksettaisi työehtosopimuksen mukaista palkkaa vaan korvattaisiin ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia ja mahdollisesti saataisiin pientä taskurahaa.

Paperittomille realismia ja inhimillisyyttä

Vaikka Rinteen heitto tuntui olevan vielä lähinnä koepallo, niin siinä on itua. Uuden hallituksen tulisi purkaa epäinhimillinen ansa, johon paperittomat ovat joutuneet. Kolme seikkaa veisi kohti ratkaisua.
Ensinnäkin uuden hallituksen tulisi harkita humanitaarisen turvapaikkaperustelun palauttamista. Kyse olisi paluusta Suomen pitkäjänteiseen turvapaikkapolitiikkaan ja toisi kohtuuden sinne, missä epäinhimilliset säädökset eivät ota huomioon elämän todellisuutta.

Toiseksi kannattaisi etsiä ratkaisua tarjota väliaikaisia työskentelymahdollisuuksia turvapaikkaa hakeville ja päätöksiä odottaville. Työ on parasta lääkettä sodan ja väkivallan traumoihin. Työ luo verkostoja ja antaa toivoa. Olkoon kyse esimerkiksi CCC-sektorin (cook, clean, care) aputöistä, joissa pienelläkin kielitaidolla voi olla osa hyvän tekemisen verkostoa. Työpaikat voisi tiukasti rajata kuntiin, sosiaalisiin yrityksiin, seurakuntiin ja voittoa tavoittelemattomiin tahoihin, jotta heikossa työmarkkinaasemassa olevia ihmisiä ei käytettäisi hyväksi.

Työn tulisi olla vapaaehtoista ja sopimusten pitäisi perustua aina molemmin puoleiseen hyväksyntään. Kyse olisi askeleesta, joka tarvitaan alkuun pääsemiseksi, ei vuosia jatkuvasta kyykytysduunista.

Kolmanneksi tulisi huolehtia siitä, että paperittomien aputyöt olisivat ehdoiltaan sen verran napakat, että ne eivät synnyttäisi erityistä vetovoimaa Suomen suuntaan.

Tällaista realismia tarvitaan, jotta heiveröinen tasapaino ja yhteinen maaperä kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien ja suomalaisen turvapakkarealismin kesken löytyy.

Entä suomalaiset työttömät?

Ennen kuin joku jo ehtii laukaista, että onhan meillä Suomessa reilusti työttömiä, niin sanon heti, että niin on ja kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta aiemmin maahan muuttaneet ja heidän jälkeläisensä pääsevät töihin. Tästä olen useasti aiemminkin kirjoittanut, joten muistutan vain, että pari tuhatta paperitonta eivät vie töitä muilta vaan auttavat ideoimaan uusia reittejä muillekin työttömyyden pimeästä epätoivosta kohti valon kajoa.

Työ on lääkettä meille kaikille.