Jumala on poissa. Joskus jotkut myös luulivat, että Jumala on kuollut, mutta tuo ajatus ei osoittautunut kovin kuolemattomaksi.
Mutta Jumalan poissaolon tunnistaa useampi ja siksi Helatorstaina on Alko kiinni ja Prisma auki. Helatorstaihin kiteytyvät korona-pandemian monet havainnot. Eristäytyminen jatkuu, kavereita ei juuri näe ja yleissävynä on poissaolo, jota vain hetkittäin digitaalinen ohiolon vilkahdus virkistää. Ohiolo on läsnä- ja poissaolon lisäksi merkittävä olomuoto. Siinä hetkellisesti toinen ihminen vilahtaa vierestä. Ihminen ruudulla on ikään kuin läsnä, vaikka ei olekaan edes tässä rakennuksessa.
Helatorstaina kaverit, Jeesus ja Jumalakin ovat muualla ja minä olen yksin. Siksi Helatorstai on koronan potemisen erityispyhä.
***
Koronayksinoloa tai Helatorstaita potivat ja pohtivat monet Raamattuun kirjoituksensa saaneet varhaiskristillisyyden edustajat. Toisistaan tietämättä Matteus oli vakuuttunut, että ylösnoussut on läsnä joka päivä aina katkeraan tai ihanaan loppuun asti. Samaan aikaan toisaalla Luukas selitti Jeesuksen poissaolon sillä, että ensin pilvi-toi ja sitten pilvi-vei. Sen vuoksi Jeesus on noussut taivaaseen. Johannes puolestaan ratkaisi poissaolon sijaisella: Jeesus kyllä meni, mutta lähetti Hengen, joka on läsnä koko ajan.
Sama ongelma, erilaiset narratiivit.
***
Helatorstain peruskysymyksen ruumiillinen ilmentymä oli aikanaan Juhani Rekola ja hänen pohdintansa Jumalan poissaolosta arjen keskellä. Rekola jaksoi tavata Slussenin aseman kulmilla norkoilleita suomalaismiehiä, joiden elämässä toivon rippeet olivat sattumanvaraisia. Rekolan ajattelussa Jumala ei ollut pakopaikka tai kaikenvaravakuutus elämän kolhuja vastaan. Elämän pimeyden keskellä Jumala on epätoivoiselle toivon mahdollisuus, vaikka elämä täyttyy usein poissaolon kokemuksista.
Helatorstai sijoittuu Suomessa usein aikaan, jolloin lumen, jään, kylmän ja pimeän jälkeen vastoin kaikkea järjellistä syytä voikukka (ja monet muut) tulee maasta esiin ja sojottaa keltaisen kukintonsa – kuin hymyilevät kasvonsa – ja kertoo, että Jumalan poissaolo on lopulta harhaa.
Jumala on läsnä, vaikka vietämme poissaolon pyhäpäivää.