Uskonpuhdistusjuhlinta sata vuotta sitten
Sata vuotta sitten itsenäisyys oli rohkean askeleen päässä ja kaikkea muuta kuin selvä. Uskonpuhdistusjuhlavuoden yleisön mielessä oli isänmaan kohtalo, johon sanoma piti sovittaa.
Sata vuotta sitten itsenäisyys oli rohkean askeleen päässä ja kaikkea muuta kuin selvä. Uskonpuhdistusjuhlavuoden yleisön mielessä oli isänmaan kohtalo, johon sanoma piti sovittaa.
Mikä on se tie, joka vie parempaan ihmisoikeuksien toteutumiseen myös vammaisten henkilöiden osalta? Perusongelmathan ovat asenteissa. Niihin vaikuttaminen ei ole helppoa eikä nopeaa. Näen, että asiallisen tiedon välittäminen on yksi välttämätön kanava.
Kansainväliset ihmisoikeusperiaatteet nousevat ihmiskunnan yhteisestä eettisestä koodista, jonka Jeesus ilmaisi sanoin: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Kirkkojen on kuitenkin ollut vaikeaa yksimielisesti tukea konkreettisia ihmisoikeuksia. Tämä vaikeus on tullut viimevuosina vastaan muun muassa ilmastonmuutosta, valtioiden tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, ehkäisyä tai homoseksuaalien oikeuksia koskevissa kysymyksissä.
Suomalaiset perus- ja ihmisoikeusongelmat syntyvät kanssaihmisiä kohtaan tuntemamme solidaarisuuden ja empatian puutteesta.
Metsämarjapoimintaa ei Suomessa kohdella “työnä”. Siksi tänne lennätetään tuhansia poimijoita joka vuosi toiselta puolelta maapalloa. He poimivat marjoja jokamiehenoikeuden nojalla ja oleskelevat Suomessa tilapäisillä viisumeilla. Koska poimintaa ei tulkita “työksi”, siihen ei myöskään sovelleta suomalaista työmarkkinalainsäädäntöä.
Hyvin perustein voi sanoa, että ilman Martti Lutheria ja hänen vaikutuksestaan syntynyttä reformaatiota tuskin olisi itsenäistä hyvinvointivaltio -Suomea.
1500-luvun reformaation piinallisiin vaiheisiin kuuluu maattomien ja pientilallisten liike, jossa vaadittiin laajempia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia oikeuksia
Lutherin diakonisen ajattelun keskipisteessä on yhteinen, jaettu hyvä, josta osattomuuteen ketään ei saa pakottaa tai ajaa. Tästä nousee Lutherin profetaalinen parannussaarna, joka rajuudessaan saisi Karl Marxinkin kalpenemaan.
Hallamaa päätyy yhdessä toimimisen etiikan kantavaan ideaan ja ihanteeseen eli monenkeskiseen vastavuoroisuuteen. Tämä edellyttää, että toimijat tunnistavat toisensa ja riippuvuutensa toisistaan sekä sitoutuvat toiminnassaan vastavuoroisuuteen.
Antti Raunion mukaan uterilaisen sosiaalietiikan ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteet sopivat monissa kohdin yhteen
Amerikkalainen kansantaloustieteen professori kirjoittamassa luterilaisuuden vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei teologi, ei pohjoismainen – kiinnostavaa!
Kulumassa olevan merkkivuoden aikana on nostettu esille myös reformaation epämiellyttäviksi koettuja ratkaisuja. Yksi niistä on se, että Martin Luther asettui vuoden 1525 talonpoikaiskapinan aikana vallanpitäjien puolelle ja torjui kapinallisten oikeutetuilta tuntuvat vaatimukset.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista moni kokee olevansa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa b-luokan kansalaisia. Millä keinoilla voidaan nykyistä paremmin turvata kaikkien seurakuntalaisten tasaveroiset oikeudet hengellisen elämän harjoittamiseen?
Ensi näkemältä globaalit ihmisoikeudet ovat hyvällä tolalla. Näin voi sanoa erityisesti silloin, kun tarkastellaan monen vuosisadan tai -tuhannen isoa kehityskaarta, jossa näkyy vahva kehitysprosessi, siis eräänlainen evoluutio. Ihmisoikeudet ovat käyneet läpi historian eri vaiheissa prosessin, joka heijastaa monella tavalla myös kulttuurin ja etiikan evoluutiota. Kehitys ei ole ollut suoraviivaista vaan edistysaskelia on seurannut surkeita vaiheita, joissa on jouduttu todistamaan ihmisoikeuksien polkemista maahan ja jopa kokonaisien laajojen yhteisöjen totaalista tuhoamista, kansanmurhaa.
Eurooppaa on luonnehdittu Aasian mantereen läntiseksi niemekkeeksi, jossa asuu alueen kokoon nähden poikkeuksellisen monia kansallisuuksia. Kristinuskon ja kirkkojen keskeisen historiallisen roolin näkökulmasta on mitä luontevinta, että kirkoilla on edelleen intressiä maanosamme tulevaisuuteen liittyviin asioihin.
Siksi taloudesta on keskusteltava myös kirkossa.
Why should we start thinking about conviviality? A number of critical issues converge in their impact on people and localities, which require a new vision and approach to diaconia and to church and society work.